Artikkeli

An­na-Lii­sa Hä­mä­läi­nen teks­ti Heli Sor­jo­nen / Ota­va

Kirjailija Raija Oranen: - Sota ei jättänyt Mauno Koivistoa rauhaan

Raija Oranen jatkaa Suomen presidenteistä kertovaa romaanisarjallaan. Mauno Koivistosta piirtyy humaani, rauhan puolesta toimiva ja perhettään syvästi rakastava kuva.

Kir­jai­li­ja Rai­ja Ora­nen ta­pa­si uu­sim­man pää­hen­ki­lön­sä Mau­no Koi­vis­ton ker­ran: 1991 lin­nan juh­lis­sa. Mie­leen jäi miel­lyt­tä­vä, rau­hal­li­nen ja äly­käs ih­mi­nen.

– Koi­vis­to oli tie­toi­ses­ti omak­su­nut op­ti­mis­ti­sen asen­teen. Hän ei jää­nyt voi­vot­te­le­maan vaan käyt­ti sar­kas­mia. Hän oli va­lin­nut ma­ta­lan pro­fii­lin yleis­po­li­tii­kas­sa ja oli sa­man­lai­nen ih­mi­se­nä­kin: lau­loi, tans­si, joh­ti ja oh­ja­si, mut­tei ol­lut mää­räi­li­jä, kir­jai­li­ja ku­vai­lee.

Suo­mi ja Ve­nä­jä

Manu jat­kaa eh­jäs­ti Ora­sen pre­si­dent­ti­sar­jaa. Ta­pah­tu­mat ku­va­taan tar­kas­ti, ja kir­jai­li­ja eläy­tyy pää­hen­ki­lön mie­len­liik­kei­siin. Hän sa­noo, et­tä vii­des­tä kir­jas­ta on pik­ku­hil­jaa ke­hit­ty­nyt yk­si teos. Se ker­too Suo­men ti­lan­tees­ta, his­to­ri­as­ta ja kat­ke­ras­ta läk­sys­tä, joka on ol­lut pak­ko op­pia.

– Suo­men on tul­ta­va toi­meen Ve­nä­jän kans­sa, oli­pa siel­lä val­las­sa kuka ta­han­sa. Ve­nä­jä ei kos­kaan ka­toa vie­rel­täm­me.

Koi­vis­to koh­ta­si kah­del­la kau­del­laan neu­vos­to­joh­ta­jia Brezh­ne­vis­tä Mi­hail Gor­bats­ho­viin ja Bo­ris Jelt­si­niin. Hän myös pu­hui ve­nä­jää.

Tap­pa­mi­nen oli syn­tiä

Koi­vis­to oli so­dan käy­nyt mies, ei­vät­kä muis­tot jät­tä­neet hän­tä rau­haan. Mitä pi­dem­mäl­le sota jat­kui, sitä enem­män tap­pa­mi­nen tun­tui hä­nes­tä syn­nil­tä.

– Pre­si­dent­ti­nä hän pu­hui erit­täin ak­tii­vi­ses­ti ase­rii­sun­nan puo­les­ta. Sii­tä, et­tä maa­il­mas­sa on ydi­na­sei­ta mo­nin ver­roin yli tar­peen ja et­tä nii­den li­sää­mi­nen on jär­je­tön­tä.

Kir­jas­sa on sa­tut­ta­va koh­taus sii­tä, kun Jelt­sin kut­sui Koi­vis­ton met­säs­tä­mään vil­li­si­ko­ja Za­vi­do­voon.

– Manu osal­lis­tui jah­tiin, mut­ta se in­hot­ti hän­tä.

Rak­kaat Tel­ler­vo ja As­si

Kir­jas­ta huo­ku­vat pre­si­den­tin kiin­ty­mys ja rak­kaus Tel­ler­vo-puo­li­soon ja As­si-tyt­tä­reen. Ora­nen sa­noo, et­tä Ma­nun ja Tel­ler­von suh­teen voi­ma kävi il­mi heti, kun he ta­pa­si­vat.

– Heil­lä oli hyvä ja hel­lä suh­de. Kum­pi­kaan ei ol­lut nis­kan pääl­lä. Mo­lem­mat ko­ki­vat myös va­ka­van ma­sen­nuk­sen, ja toi­nen tuki ai­na.

Nyt Ora­nen pe­reh­tyy Ris­to Ry­tiin. Teos il­mes­tyy en­si syk­sy­nä.

Sau­li Nii­nis­tös­tä kir­joit­tai­sin mie­lel­lä­ni, mut­ta epäi­len, et­ten eh­di, sil­lä sen voi­sin teh­dä 20 vuo­den ku­lut­tua. Eep­pi­nen tar­kas­te­lu vaa­tii vä­li­mat­kaa. 

Rai­ja Ora­nen, kir­jai­li­ja, 71

Asuu Veik­ko­las­sa ja tal­vi­sin Es­pan­jas­sa.

Jul­kai­si esi­kois­no­vel­li­ko­ko­el­man­sa Nai­nen joka söi ju­nas­sa ap­pel­sii­nin 1977 ja esi­kois­ro­maa­nin­sa Va­lo­merk­ki 1978. Sen jäl­keen 33 ro­maa­nia, kuu­si las­ten­kir­jaa ja kak­si no­vel­li- ja ta­ri­na­ko­ko­el­maa. Tänä vuon­na il­mes­tyi­vät Manu ja ih­mis­suh­de­ko­me­dia Sel­vä peli.

Kä­si­kir­joi­tuk­sia elo­ku­viin ja tv-sar­joi­hin, tun­ne­tuim­pi­na Ruu­sun ai­ka ja Puh­taat val­ke­at la­ka­nat. Tou­ko­kuus­sa il­mes­tyi jäl­kim­mäis­tä jat­ka­neen On­ne­la-
ro­maa­nin (2007) uu­si lai­tos Ta­kai­sin On­ne­laan, jos­sa ta­ri­na vie­lä ete­ni.

Lue Myös