Artikkeli

Kir­si-Mar­ja Kaup­pa­la Ado­be ku­vat

Keho kertoo,
kun kuuntelen

Minkä mieli unohtaa, sen keho muistaa. Keho säilöö lihasjännityksiksi kaikki tunteet, joita ei ole antanut itselleen lupaa tuntea.

Jos sil­mät ovat sie­lun pei­li, ke­hos­ta hei­jas­tuu mie­li. Mut­ta har­va py­säh­tyy ha­vain­noi­maan, mitä oma keho ker­too it­ses­tä. Kun ju­mei­hin ja jäyk­kyyk­siin on tot­tu­nut, nii­tä ei osaa ky­see­na­lais­taa. Har­va edes huo­maa, mi­ten tie­tyt il­mai­se­mat­to­mat tun­teet yl­lä­pi­tä­vät li­has­jän­ni­tyk­siä. Olo vain tun­tuu epä­mää­räi­sen lat­te­al­ta, ja sel­kä oi­rei­lee vuo­des­ta toi­seen.

Ro­sen-te­ra­peut­ti Mai­ja Frau­enk­necht nä­kee vas­taa­no­tol­laan, mi­ten moni kan­taa tie­tä­mät­tään ke­hos­saan lap­suu­de­nai­kai­sia toi­min­ta­mal­le­ja ja jän­ni­tyk­siä.

­– Suur­ten ikä­luok­kien per­heis­sä ei juu­ri­kaan ky­syt­ty mil­tä si­nus­ta tun­tuu, vaan mitä olet teh­nyt. Tun­teet on täy­ty­nyt op­pia kä­sit­te­le­mään it­sek­seen. Jos tun­tei­taan ei ole il­mais­sut, ne ovat jää­neet li­hak­siin jän­ni­tyk­si­nä, joi­ta ei myö­hem­min edes tie­dos­ta.

Sel­viy­ty­jien suo­mi

Suo­ma­lai­nen on kas­va­tet­tu reip­paak­si sel­viy­ty­jäk­si, joka on tot­tu­nut pär­jää­mään omin avuin. Toi­min­ta­mal­li nä­kyy so­ti­laal­li­se­na ryh­ti­nä ja ki­rei­nä sel­kä­li­hak­si­na. Asi­a­kas voi tul­la Ro­sen-ke­ho­te­ra­pi­aan ki­pe­än ris­ti­se­län tai is­ki­as­vai­vo­jen ta­kia ja yl­lät­tyä, kun nii­den ta­kaa löy­tyy tu­kah­du­tet­tu­ja tun­tei­ta.

– Kun ke­hon jän­ni­tyk­set al­ka­vat lau­e­ta, mie­leen nou­see usein muis­to­ja, tun­tei­ta, mie­li­ku­via ja asen­tei­ta. Myös mu­ka­via tun­tei­ta ja nau­rua, ei vain it­kua.

Kun ke­hon­sa ää­rel­le py­säh­tyy, saa yh­tey­den omiin tar­pei­siin ja voi­ma­va­roi­hin. Moni ha­vah­tuu, mi­ten pal­jon huu­mo­ria on jää­nyt käyt­tä­mät­tä ar­ki­sen suo­rit­ta­mi­sen al­le. Myös nuo­ruu­den unoh­tu­neet mie­li­ju­tut voi­vat muis­tua mie­leen – täs­tä minä tyk­kä­sin!

Keho on muis­ti

Keho hei­jas­taa jat­ku­vas­ti tun­tei­ta ja mie­li­a­laa: vä­sy­mys­tä, stres­siä, jän­ni­tys­tä, in­nos­tus­ta. Jän­ni­tys voi saa­da vat­san se­kai­sin, stres­si sy­dä­men hak­kaa­maan ja har­ti­at ju­miin.

Myös omat us­ko­muk­set ja asen­teet it­seä koh­taan nä­ky­vät ke­hos­sa. Jos esi­mer­kik­si hä­pe­ää ja vä­hät­te­lee it­se­ään, koko keho voi al­kaa pai­nua ku­ma­raan kuin pii­loon maa­il­mal­ta.

Omia tun­tei­taan ei sil­ti pää­se pii­loon. Keho säi­löö li­has­jän­ni­tyk­sik­si kaik­ki tun­teet, joi­ta ei ole an­ta­nut it­sel­leen lu­paa tun­tea, Frau­enk­necht ker­too.

– Jos hoi­don ai­ka­na saa oi­val­luk­sen sii­tä, mi­hin li­has­jän­ni­tys liit­tyy, jän­ni­tys voi su­laa pois py­sy­väs­ti. Oi­val­lus an­taa myös va­pau­den va­li­ta uu­den toi­min­ta­ta­van.

Tun­ne on lii­ken­ne­merk­ki

Tun­teet ovat kuin lii­ken­ne­mer­kit, joi­ta tu­lee ja me­nee. Kun tun­ne nou­see, sitä oli­si hyvä py­säh­tyä kuun­te­le­maan.

Frau­enk­necht tie­tää, et­tä moni ei esi­mer­kik­si an­na it­sel­leen lu­paa ko­kea ka­teut­ta, kos­ka pi­tää sitä al­hai­se­na tun­tee­na. Tu­kah­dut­ta­mi­sen si­jaan hän ke­hot­taa miet­ti­mään tun­teen vies­tiä. Mitä tun­ne ker­too sii­tä, mitä tar­vit­sen elä­mää­ni?

– Kun on mu­ka­na tun­ne­vir­ras­sa, keho py­syy elä­vä­nä ja mie­li avoi­me­na. Sil­loin voi it­se va­li­ta, mi­ten ha­lu­aa toi­mia täs­sä het­kes­sä.

Lue Myös