Artikkeli

Päi­vi Lip­po­nen

Kahden kulttuurin liitossa - suomalainen Leena ja italialainen Giordano Viler ovat olleet yhdessä 40 vuotta yötä päivää

Jos suomalaisten välisistä liitoistakin puolet hajoaa, miten kenenkään onnistuu pysyä yhdessä ulkomaalaisen kanssa? Leenan ja Giordanon tarina on kestävän suhteen rakentamisesta - ja parisuhdeneuvoja ihan kaikenmaalaisille.

- Lee­na ra­kas­tui mi­nuun, vit­sai­lee Gi­or­da­no Vi­ler pa­ris­kun­nan Nuuk­si­on ke­sä­pai­kan te­ras­sil­la.

Pu­na­val­koi­ses­sa hu­vi­las­sa yh­dis­ty­vät suo­ma­lai­nen ja ita­li­a­lai­nen kult­tuu­ri. Ke­sä­pai­kan pi­hal­la me­nes­tyy suu­ri kas­vi­maa ja mar­ja­pen­sai­den sa­dos­ta kei­te­tään me­hua koko vuo­dek­si.

Lee­nan, 73, ja Ita­li­an Tries­tes­tä ko­toi­sin ole­va Gi­or­da­non, 82, sy­dä­met sa­noi­vat klik Kai­vo­huo­neel­la vuon­na 1979. Tuol­loin Gi­or­da­no toi­mi ra­vin­to­loit­si­ja­na omis­ta­mas­saan Ris­to­ran­te piz­ze­ria Via Ve­ne­tos­sa Hel­sin­gis­sä. Suo­meen mie­hen oli tuo­nut rak­kaus jo yli kym­me­nen vuot­ta ai­em­min, 1967. Gi­or­da­no oli heti ko­ke­nut Suo­men omak­seen. Hel­sin­ki oli kau­nis.

– Olin ra­kas­tu­nut. Sain heti työ­pai­kan ra­vin­to­la Mon­te Car­los­ta, jon­ka omis­ta­ja oli ita­li­a­lai­nen, Man­to­va­ni. Olin käy­nyt ra­vin­to­la­kou­lun ho­vi­mes­ta­ri-ja baa­ri­mes­ta­ri-lin­jan Ita­li­as­sa. Ih­mi­set Suo­mes­sa oli­vat ys­tä­väl­li­siä. Ajat­te­lin et­tä her­ran­ju­ma­la, tämä on mi­nun maa­ni, Gi­or­da­no muis­te­lee.

Juk­sauk­sel­la tans­si­maan

Gi­or­da­no aloit­ti heti suo­men kie­len opin­not il­ta­kou­lus­sa. Pon­nis­te­lu tuot­ti tu­los­ta ja puo­len vuo­den ku­lut­tua suo­mi luis­ti. Per­hee­seen syn­tyi lap­si, mut­ta yh­tei­se­lo oli rii­tai­saa. Vai­mo oli mah­dot­to­man mus­ta­suk­kai­nen mie­hes­tään.

– Kä­vin töis­sä, tu­lin ai­na suo­raan ko­tiin. En ole sel­lai­nen mies. Mi­nul­la on vain yk­si nai­nen ker­ral­laan. Olin men­nyt ita­li­a­lai­seen ta­paan nai­mi­siin koko elä­mä­ni ajak­si sil­lä pe­ri­aat­teel­la, et­tä kun olen nai­mi­sis­sa, olen nai­mi­sis­sa.

Pa­ris­kun­nan rii­te­lyä seu­ran­neet suo­ma­lai­sys­tä­vät neu­voi­vat mies­tä ero­a­maan.

– Ero­a­mi­nen oli mi­nul­le rank­kaa. It­kin su­rua jopa kes­ken työ­päi­vän.

Ita­li­as­sa sa­no­taan, et­tä kun yk­si paa­vi kuo­lee, toi­nen tu­lee ti­lal­le. Seu­raa­va pa­ri­suh­de al­koi rak­kau­des­ta, mut­ta kaa­tui pa­rin vuo­den ku­lut­tua avo­puo­li­son al­ko­ho­lis­miin. Ys­tä­vyys kui­ten­kin säi­lyi.

Lee­na asui Ka­na­das­sa ja oli pie­nen po­jan äi­ti. Ke­säl­lä 1979 hän oli lo­mal­la Suo­mes­sa. Koh­ta­lok­kaa­na elo­kuun il­ta­na hän juh­lis­ti lo­maan­sa 12 ys­tä­vät­tä­ren­sä kans­sa. Gi­or­da­no oli puo­les­taan tuo­nut hen­ki­lö­kun­tan­sa il­lal­li­sel­le ra­vin­to­laan. Gi­or­da­non työn­te­ki­jä juk­sa­si esi­mie­hen­sä ha­ke­maan tun­te­ma­ton­ta kau­no­tar­ta tans­si­maan väit­tä­mäl­lä, et­tä nai­nen oli muka is­ke­nyt sil­mää Gi­or­da­nol­le.

– En ole kos­kaan ujo. Me­nin nais­ten pöy­dän luo. Lee­nan nai­sys­tä­vä sa­noi, et­tä jos ha­lu­at tans­sia Lee­nan kans­sa, en­sin on tans­si­tet­ta­va tä­män 76-vuo­ti­as­ta äi­tiä, Gi­or­da­no muis­te­lee.

Mies vii­let­ti par­ke­til­le äi­ti ka­si­var­sil­laan, ja kap­pa­leen jäl­keen äi­ti an­toi lu­van tans­sit­taa Lee­naa.

Lee­na oli ko­vin epä­luu­loi­nen

– Kun ky­syin, min­kä­maa­lai­nen Gi­or­da­no on, li­sä­sin et­tä toi­vot­ta­vas­ti et ole ita­li­a­lai­nen, Lee­na ker­too.

– Minä ky­syin: mik­si sinä sa­not noin? Gi­or­da­no muis­taa.

Baa­rin puo­lel­la Lee­na ti­va­si, on­ko Gi­or­da­nol­la vai­mo ja mitä ita­li­a­lai­nen te­kee työk­seen vai on­ko mies gi­go­lo.

– Sa­noin, et­tä en ole gi­go­lo, kun tar­jo­an si­nul­le drin­kin. Jos oli­sin, sinä tar­jo­ai­sit mi­nul­le. Kun pyy­sin pääs­tä saa­til­le, Lee­na to­te­si, et­tä äi­ti pi­tää ot­taa mu­kaan. Park­ki­pai­kal­la Lee­na tar­kas­ti au­ton re­kis­te­ri­nu­me­ron, Gi­or­da­no jat­kaa.

Gi­or­da­no kut­sui Lee­nan ko­tiin­sa il­lal­li­sel­le, kos­ka ha­lu­si näyt­tää kuin­ka elää. Gi­or­da­no häm­mäs­tyi, kun Lee­na tuli ja ava­si kaik­ki kaa­pi­no­vet ja kur­kis­te­li si­sään.

– Ha­lu­sin kat­soa, et­tei asun­nos­ta löy­dy nais­ten vaat­tei­ta. Ei löy­ty­nyt. Lee­naa nau­rat­taa.

Seu­raa­vak­si Lee­na va­ra­si 12 hen­gen nais­po­ru­kal­le pöy­dän Gi­or­da­non ra­vin­to­las­ta. Tyt­töys­tä­vien kans­sa oli ta­pa­na ar­vi­oi­da kaik­ki mies­ko­ke­laat.

Lee­na ihas­tui Gi­or­da­non fik­suun käy­tök­seen ja ko­meu­teen. Mies pu­keu­tui hy­vin ja oli siis­ti. Hä­nel­lä oli myös sa­mat ar­vot ja kun­ni­oi­tus työ­tä ja ah­ke­ruut­ta koh­taan kuin Lee­nal­la.

– Gi­or­da­no oli ai­to ja re­hel­li­nen. Meil­lä oli haus­kaa, Lee­na sa­noo.

Lee­na oli asu­nut Ka­na­das­sa kym­me­nen vuot­ta en­nen kuin muut­ti ta­kai­sin Suo­meen. Ka­na­das­sa ko­e­tun vie­rau­den jäl­keen Gi­or­da­no tun­tui pal­jon tu­tum­mal­ta. Hän oli jo eh­ti­nyt suo­ma­lais­tua.

– Kun ta­pa­sin hä­nen su­ku­aan Ita­li­as­sa, mi­nut otet­tiin hy­vin vas­taan. Ra­kas­tin hei­tä kaik­kia heti, Lee­na ker­too.

Myös Gi­or­da­noon teki vai­ku­tuk­sen Lee­nan re­hel­li­syys.

Ko­sin­ta 24 vuo­den jäl­keen

Kun ris­ti­rii­to­ja pul­pah­taa pin­taan, sa­na­hark­ka kes­tää 10-20 mi­nuut­tia ja sit­ten asia on kä­si­tel­ty. Mur­het­ta ja eri­pu­raa ei Lee­nan ja Gi­o­ra­da­non per­hees­sä hau­do­ta, ei­kä heil­lä pi­de­tä myk­kä­kou­lua. Pää­tök­set teh­dään yh­des­sä.

– En ole dik­taat­to­ri. Ky­syn ai­na Lee­nan mie­li­pi­det­tä ja yh­des­sä pää­te­tään, sa­noo Gi­or­da­no.

Lee­na ha­lu­aa tar­ken­taa, et­tä kyl­lä Gi­or­da­no saat­taa en­sin sa­noa ”ei noin”. Sit­ten tu­lee hil­jai­nen tuu­mi­mis­tau­ko, jon­ka jäl­keen hän tai­puu sa­mal­le kan­nal­le.

– Osaan ai­ka hy­vin aja­tel­la kuin Gi­or­da­no. Meil­lä on pal­jon yh­teis­tä. Tie­dän, kuin­ka voin kier­tää hä­net pik­ku­sor­me­ni ym­pä­ril­le, Lee­na sa­noo ja nau­raa.

Lee­na ja Gi­or­da­no ovat ol­leet 40 vuot­ta yh­des­sä yö­tä päi­vää. Kaik­ki asi­at on teh­ty yh­des­sä. Ra­vin­to­laa pi­det­tiin 21 vuot­ta, 14-tun­ti­sia työ­päi­viä kuu­te­na päi­vä­nä vii­kos­sa. Ai­no­a­na va­paa­päi­vä­nä käy­tiin tu­kus­sa. Noi­na vuo­si­na puo­li­sot kas­voi­vat yh­teen.

– Gi­or­da­no ei mene yk­sin edes kaup­paan, Lee­na huo­maut­taa.

Nyt eläk­keel­lä on nau­tit­tu elä­mäs­tä. Vii­mei­sim­mät vuo­det pa­ris­kun­ta on asu­nut tal­vet Flo­ri­das­sa. En­sin Yh­dys­val­toi­hin men­tiin Green car­dil­la, mut­ta nyt heil­lä on myös USA:n kan­sa­lai­suus.

Mil­lais­ta ar­jen yh­des­sä­o­lo on näin tii­viis­sä suh­tees­sa?

– Pi­däm­me haus­kaa ja teem­me kep­po­sia toi­sil­lem­me, Lee­na sa­noo.

Avi­o­lii­ton pa­ris­kun­ta sol­mi 24 avo­liit­to­vuo­den jäl­keen. Per­he­ju­ris­ti pyy­si Gi­or­da­noa miet­ti­mään Lee­nan ta­lou­del­lis­ta tur­val­li­suut­ta, jos hä­nel­le sat­tui­si jo­tain ja Lee­na jäi­si les­kek­si.

– Me­nin ko­tiin. Sa­noin Lee­nal­le: Is­tu. Minä olen teh­nyt pää­tök­sen. Nyt ote­taan pu­he­lin ja soi­te­taan maist­raat­tiin, ja me me­nem­me nai­mi­siin. Voit vas­ta­ta joko kyl­lä tai ei. Mo­lem­mat nou­sim­me ylös, ha­la­sim­me tip­pa sil­mäs­sä ja Lee­na sa­noi: Kyl­lä!

Vi­le­rien neu­vot pa­ris­kun­nil­le

Lee­na:

1. Kuun­te­le ja kun­ni­oi­ta puo­li­so­a­si.

2. Viet­tä­kää pal­jon laa­tu­ai­kaa yh­des­sä

3. Kysy puo­li­so­si mie­li­pi­det­tä teh­des­sä­si pää­tök­siä, vaik­ka lo­pul­ta jou­dut te­ke­mään pää­tök­sen it­se ja ot­ta­maan sii­tä vas­tuun.

4. Ole kiin­nos­tu­nut puo­li­so­si te­ke­mi­sis­tä. Joka il­ta ky­sym­me toi­sil­tam­me: mi­täs me huo­men­na teh­dään?

5. Pi­tä­kää huol­ta tois­ten­ne ter­vey­des­tä.

6. Päi­viim­me mah­tuu ha­laus­ta, suu­kot­te­lua ja kiu­soit­te­lua ja muis­tam­me jos­kus sa­noa toi­sil­lem­me: ”Minä ra­kas­tan si­nua.”

Gi­or­da­no:

1. Ar­vos­ta puo­li­so­a­si. Kaik­ki per­he­on­gel­mat täy­tyy rat­kais­ta yh­des­sä ja yrit­tää löy­tää pa­ras vaih­to­eh­to. Ko­dis­sa ei saa ol­la dik­ta­tuu­ria.

2. Rii­ta ei saa kes­tää pit­kään, vaan sopu tu­lee sol­mia niin pian kuin mah­dol­lis­ta.

3. Jos vai­mo toi­voo mie­hen te­ke­vän ko­ti­töi­tä, mie­hen tu­lee kun­ni­oit­taa toi­vet­ta ja to­teut­taa se.

4. Hel­lyy­de­no­soi­tuk­se­na ha­la­taan ja lau­su­taan rak­kau­den­tun­nus­tuk­sia.

Lue Myös