Artikkeli

www.mikapollari.com

An­ne Pen­na­nen

Jani Sievinen ja Maria Nyqvist: "Seikkailunhalu on suhteemme suola"

Kun Jani Sievinen, 45, ja Maria Nyqvist, 34, tapasivat parikymmentä vuotta sitten ensimmäisen kerran, olisi ollut mahdotonta kuvitella, että heistä tulee pari. Pääsiäisen alla pari kihlautui viiden yhteisen vuoden jälkeen. Haaveissa on myös muutto yhteiseen kotiin.

Vih­din Num­me­las­sa syn­ty­nyt ja edel­leen­kin asu­va vii­sin­ker­tai­nen maa­il­man­mes­ta­ri Jani Sie­vi­nen tree­na­si 19-vuo­ti­aa­na joka päi­vä, aa­muin il­loin ko­ti­ky­län­sä ui­ma­hal­lis­sa. Ker­ran vii­kos­sa ne­li­ra­tai­sen al­taan kol­me ra­taa oli va­rat­tu­na naa­pu­ri­kau­pun­ki Kark­ki­lan lap­sil­le, joil­ta ui­ma­hal­li puut­tuu vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä.

– Mei­dän, al­le kak­si­kymp­pis­ten jät­kien, oli tosi är­syt­tä­vää tree­na­ta, kun naa­pu­ri­ky­läs­tä saa­pui bus­si­las­til­li­nen ki­kat­te­le­via tyt­tö­jä vie­rei­sel­le ra­dal­le. Oman ky­län lap­set ei­vät meis­tä vä­lit­tä­neet, kos­ka oli­vat julk­kik­siin­sa tot­tu­neet.

Ma­ria Nyq­vist kiis­tää ki­ka­tel­leen­sa. Sen si­jaan hän ker­too odot­ta­neen­sa in­nok­kaas­ti, kos­ka oli Ja­nin vuo­ro läh­teä ra­dal­le.

– Mi­nul­la on vah­va kil­pai­lu­viet­ti. Ha­lu­sin ui­da kil­paa Ja­nin kans­sa ja odo­tin al­taan pääs­sä hä­nen läh­tö­vuo­ro­aan. Olin to­sin vas­ta puo­li­vä­lis­sä al­las­ta, kun Jani jo ui ta­kai­sin­päin ohit­se­ni, Ma­ria nau­rah­taa.

Jo­kin ai­ka sit­ten Ma­ria pen­koi kel­la­ris­sa van­ho­ja ta­va­roi­ta. Kä­teen osui Ja­nin ihai­li­ja­kort­ti, jos­sa oli hä­nen ni­mi­kir­joi­tuk­sen­sa.

– Sis­ko­ni oli jos­kus sen mi­nul­le pyy­tä­nyt ja minä sen säi­lyt­tä­nyt. En­pä sil­loin osan­nut ku­vi­tel­la, kuin­ka 20 vuot­ta myö­hem­min elä­mäs­sä käy.

Sit­tem­min Jani ot­ti ni­miin­sä vii­si maa­il­man­mes­ta­ruut­ta ja voit­ti lä­hes kaik­ki mah­dol­li­set uin­nin ar­vo­ki­sat use­aan ot­tee­seen. Ko­to­na pal­kin­to­kaa­pis­sa ki­mal­te­lee myös olym­pi­a­ho­pea vuo­del­ta 1996.

Rus­ke­a­sil­mäi­nen kau­no­tar hur­ma­si Ja­nin

Pa­ris­kun­ta us­koo tör­män­neen­sä toi­siin­sa vuo­sien var­rel­la muu­ta­man ker­ran ai­na­kin pai­kal­li­ses­sa su­per­mar­ke­tis­sa, sil­lä per­heen pe­rus­tet­tu­aan Ma­ri­a­kin oli muut­ta­nut Num­me­laan.

– Em­me kiin­nit­tä­neet toi­siim­me huo­mi­o­ta. Olim­me ta­hoil­lam­me pa­ri­suh­teis­sa ja tut­ta­va­pii­rim­me oli­vat eri­lai­set, mut­ta kyl­lä­hän kaik­ki ky­läl­lä Ja­nin tie­si­vät, Ma­ria ker­too.

Kah­den pie­nen lap­sen äi­ti työs­ken­te­li kam­paa­ja­na ja opis­ke­li sa­maan ai­kaan kas­va­tus­tie­tei­tä Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa. Jani pyö­rit­ti uus­per­het­tä nor­ja­lais­syn­tyi­sen Mari-puo­li­son­sa kans­sa, val­men­si nuo­ria ui­ma­ri­lu­pauk­sia ja se­los­ti uin­nin ar­vo­ki­so­ja Eu­ros­por­til­la.

Kum­man­kin pa­ri­suh­teet ka­riu­tui­vat tä­män vuo­si­kym­me­nen alus­sa toi­sis­taan riip­pu­mat­to­mis­ta syis­tä. Ja­nin ty­töt muut­ti­vat Nor­jaan, ja Ma­ri­an lap­set ovat joka toi­nen vii­kon­lop­pu isän­sä luo­na.

Vuo­rot­te­lun an­si­os­ta kum­mal­la­kin oli ta­hoil­laan va­pai­ta vii­kon­lop­pu­ja, ku­ten ke­vääl­lä 2014. Erää­nä lau­an­tai­na he osui­vat yh­tä ai­kaa pai­kal­li­seen ra­vin­to­laan ja syn­tyi en­si ker­taa sy­vem­pi kat­se­kon­tak­ti.
Jani kiin­nos­tui vä­lit­tö­mäs­ti rus­ke­a­sil­mäi­ses­tä kau­not­ta­res­ta.

– Ka­ve­ri­ni huo­ma­si re­ak­ti­o­ni ja al­koi nau­raa. Hän tun­si Ma­ri­an ja to­kai­si, et­tä en­nem­min voi­tan Eu­ro­jack­po­tis­sa kol­me ker­taa täy­so­su­man kuin saan tuon nai­sen kiin­nos­tuk­sen he­rää­mään, Jani muis­te­lee.

Kak­si viik­koa myö­hem­min Jani ja Ma­ria osal­lis­tui­vat yh­tei­sen ys­tä­vän­sä syn­ty­mä­päi­vil­le. Jani us­kal­si teh­dä aloit­teen ja sai­kin luo­tua kes­kus­te­lu­yh­tey­den. Jo sa­man il­lan ai­ka­na kum­man­kin tun­teet läm­pe­ni­vät muu­ta­man as­teen in­tii­mim­mik­si.

Al­ka­va­na ke­sä­nä Jani ja Ma­ria viet­tä­vät suh­teen­sa vii­si­vuo­tis­päi­vää. Suun­ni­tel­mis­sa on jos­sa­kin vai­hees­sa myös muut­to yh­teen. Pari kih­lau­tui ke­vääl­lä ja hei­dät vi­hi­tään en­si tal­ve­na La­pis­sa. Kos­ka suh­tees­sa ei ole kaa­va­mai­suu­den ai­heut­ta­maa pak­koa tai kii­ret­tä, hei­dän vä­lil­lään on yhä sitä al­ku­ai­ko­jen jän­nit­tä­vää ki­hel­möin­tiä, joka per­he-elä­män ar­jes­sa usein pää­see häl­ve­ne­mään.

Ja­nin ja Ma­ri­an lap­set ys­tä­vys­tyi­vät kes­ke­nään

Ma­ria muut­ti Num­me­las­ta Hel­sin­gin kes­kus­taan jo kym­me­nen vuot­ta sit­ten. Hän on teh­nyt luo­ka­no­pet­ta­jan töi­tä jo vii­si vuot­ta. Kaa­po-poi­ka on nyt 11-vuo­ti­as ja kuu­si­vuo­ti­as Pen­ni-ty­tär käy es­ka­ria.

Ja­nin kak­si poi­kaa en­sim­mäi­ses­tä lii­tos­ta ovat jo täy­si-ikäi­siä. Toi­ses­ta lii­tos­ta syn­ty­neet kol­me ty­tär­tä, Fe­li­cia, 11, Mil­la, 9, ja Al­ma, 5, asu­vat äi­tin­sä kans­sa Jää­me­ren mai­se­mis­sa Poh­jois-Nor­jas­sa. He viet­tä­vät lo­mia isän­sä luo­na Suo­mes­sa mon­ta ker­taa vuo­des­sa, use­am­man vii­kon ker­ral­laan.

Jani las­kee aja­van­sa Num­me­las­ta Nor­jan Troms­saan vuo­des­sa vä­hin­tään kah­dek­san 2 800 ki­lo­met­rin edes­ta­kais­ta mat­kaa. Ai­kaa suun­taan­sa ku­luu 16 tun­tia, ke­säy­ös­sä kol­mi­sen tun­tia vä­hem­män.

– Troms­sas­ta ei ole suo­ria len­to­ja Hel­sin­kiin, ei­vät­kä lap­set saa vie­lä len­tää vaih­to­yh­tey­den kaut­ta il­man ai­kuis­ta. Kiel­tä­mät­tä yk­sin aja­mi­nen var­sin­kin tal­viy­ös­sä on ras­kas­ta. Yleen­sä otan jon­kun ys­tä­vä­ni ajo­reis­sul­le mu­kaan.

Jos työt sal­li­vat, on Ma­ria lap­si­neen usein näil­lä mat­koil­la mu­ka­na. Vä­lit ex-puo­li­soi­hin ovat mo­lem­min puo­lin asi­al­li­set. Jäl­ki­kas­vu­kin tu­lee mai­ni­os­ti toi­meen kes­ke­nään, kos­ka lap­set ovat sa­ma­ni­käi­siä.

– Pen­ni ja Al­ma ha­ke­vat vie­lä yh­teis­tä kiel­tä, vaik­ka vau­vai­käi­se­nä Nor­jaan muut­ta­nut Al­ma ym­mär­tää­kin jo mel­koi­ses­ti suo­mea. Mil­la ja Fe­li­cia kas­voi­vat alun pe­rin­kin kak­si­kie­li­sik­si, Jani ker­too.

Omat ja toi­sen lap­set tou­hui­neen, har­ras­tuk­si­neen ja kou­lun­käyn­tei­neen vie­vät mer­kit­tä­vän ajan ar­jes­ta. Jani pi­tää lä­hes päi­vit­täin yh­teyt­tä tyt­tä­riin­sä Sky­pen vä­li­tyk­sel­lä.

– Ty­töt ovat hy­vin ur­hei­lul­li­sia. He har­ras­ta­vat voi­mis­te­lua ja kil­pau­in­tia. En­sim­mäi­set mi­ta­lit on jo voi­tet­tu, isä ker­too yl­pe­ä­nä.

www.mikapollari.com

Eril­lään asu­mi­nen pi­tää suh­teen tuo­ree­na

Iki­o­pis­ke­li­jak­si tun­nus­tau­tu­va Ma­ria an­toi Ja­nil­le ki­pi­nän ryh­tyä te­ke­mään opet­ta­jan­si­jai­suuk­sia. Ex-ui­ma­ri on var­si­nai­sen val­men­ta­jan työn­sä ohel­la teh­nyt nii­tä jo vii­ti­sen vuot­ta, en­sin Num­me­las­sa ja vii­me ai­koi­na myös Vih­dis­sä ja Loh­jal­la.

– Olen opet­ta­nut ala-, ylä- ja eri­tyis­luo­kis­sa. Työ on sekä haas­ta­vaa et­tä an­toi­saa. En sul­je pois mah­dol­li­suut­ta, et­tä in­nos­tui­sin vie­lä näil­lä ikä­vuo­sil­la ha­ke­maan yli­o­pis­toon ja opis­ke­le­maan luo­ka­no­pet­ta­jak­si, Jani ker­too.

Ma­ria on yhä kir­joil­la Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa. Hän suo­rit­ti vii­me syk­sy­nä reh­to­rin kel­poi­suu­den, mut­ta käy­tän­nön työ­tä ra­kas­ta­va­na hän ei aio ha­kea kuin eh­kä va­ra­reh­to­rin vir­kaa. Kou­lun joh­ta­mi­nen by­rok­ra­ti­oi­neen vei­si hä­net lii­an kau­ak­si var­si­nai­ses­ta kas­va­tus­työs­tä. Op­pi­laat iloi­neen ja mur­hei­neen ovat hä­nel­le ai­dos­ti tär­kei­tä.

Ma­ri­an te­o­lo­gi­an opin­not ovat vie­lä kes­ken, ja saat­ta­vat jää­dä­kin, mut­ta tus­kin opis­ke­lut vie­lä sii­hen­kään lop­pu­vat.

– Po­li­ti­koin­ti ja yh­teis­kun­nal­lis­ten asi­oi­den poh­ti­mi­nen on kes­kus­te­luis­sam­me jo­ka­päi­väis­tä. Vaik­ka puo­lu­e­kan­tam­me ei­vät ole sa­mat, nä­ke­myk­sem­me ovat pit­käl­ti yh­te­ne­väi­set, Jani ker­too.

Hän jopa har­kit­si edus­kun­ta­vaa­lieh­dok­kuut­ta Sdp:n ri­veis­sä vuon­na 2010. Vih­rei­tä kan­nat­ta­vaa Ma­ri­aa kiin­nos­taa kan­sa­ne­dus­ta­jan työ niin pal­jon, et­tei hän miet­ti­si kah­ta ker­taa, jos joku pyy­täi­si eh­dok­kaak­si.

Ja­nin ja Ma­ri­an suh­tees­sa on älyl­li­syy­den li­säk­si myös toi­sen­lai­nen puo­li, jos­sa hul­lut­te­lu ja seik­kai­lun­ha­lu pää­se­vät val­loil­leen. Ti­lan­tei­siin su­kel­le­taan täy­del­lä sy­dä­mel­lä ja in­to­hi­mol­la, mut­ta mur­jot­ta­mi­sel­le ei an­ne­ta si­jaa.

He saat­ta­vat yl­lät­tää toi­sen­sa mitä has­suim­mil­la ta­voil­la. Heti pe­rään on toi­sen vuo­ro kek­siä pa­rem­pi kep­po­nen.

– Kaik­ki pi­lam­me ei­vät kes­tä päi­vän­va­loa. Toki kilt­te­jä­kin tem­pauk­sia sal­li­taan. Ker­ran haas­toin Ja­nin ui­maan sel­kää kaup­pa­kes­kuk­sen liu­ku­por­tai­ta ylös. Yl­ly­tys­hul­lu kun on, niin toki hän teki sen, ja minä vi­de­oin ti­lan­teen, Ma­ria nau­res­ke­lee.

– Eril­lään asu­mi­ses­sa on se hyvä puo­li, et­tä suh­de py­syy tuo­ree­na ja jän­nit­tä­vä­nä. Vaik­ka yö­vym­me tois­tem­me luo­na nel­jä­nä­kin päi­vä­nä vii­kos­sa, mie­tin ko­to­na Ma­ri­an luok­se läh­ties­sä­ni, et­tä ovat­han vaat­tee­ni nyt siis­tit ja kat­seen­kes­tä­vät ja tuk­ka­ni hy­vin, Jani tun­nus­taa.

Yk­si rii­ta vii­des­sä vuo­des­sa

Ma­ria ja Jani ovat rii­del­leet vii­den vuo­den ai­ka­na vain ker­ran, ja kuu­lem­ma sen­kin täy­sin nau­ret­ta­vas­ta syys­tä.

– Olim­me vii­me ke­sän hel­teil­lä au­to­mat­kal­la las­tem­me kans­sa Poh­jan­maal­la. Kä­vim­me muun mu­as­sa Tuu­rin ky­lä­kaup­paa ih­met­te­le­mäs­sä. Pa­luu­mat­kal­la au­tos­ta ha­jo­si il­mas­toin­ti ja meil­lä ai­kui­sil­la al­koi mie­li hier­tää, Jani ker­too.

Nel­jä las­ta ih­met­te­li hil­jaa ta­ka­pen­kil­lä, kun etu­pen­kil­lä ai­kui­set al­koi­vat ko­va­ää­ni­ses­ti to­rail­la pik­ku­mai­sis­ta asi­ois­ta.

– Ko­tiin pääs­ty­äm­me kuu­lim­me, kuin­ka lap­set su­pat­te­li­vat toi­sil­leen, et­tä ”jos noi nyt ero­a­vat niin py­sy­tään me sil­ti ys­tä­vi­nä ja et­tä vaih­de­taan kai­ken va­ral­ta pu­he­lin­nu­me­roi­ta”. Kun olim­me men­neet nuk­ku­maan, lap­set työn­si­vät ma­kuu­huo­neen oven alit­se lap­pu­sia, jos­sa luki muun mu­as­sa ”Nyt is­kä pyy­dät Ma­ri­al­ta an­teek­si!”

Syy­nä rii­dat­to­muu­teen Jani ja Ma­ria pi­tä­vät sitä, et­tä heil­lä on sa­man­lai­nen huu­mo­rin­ta­ju mut­ta kui­ten­kin riit­tä­vän eri­lai­set per­soo­nal­li­suu­det.

– Meil­lä on on­ne­na se­kin, et­tä saam­me kuu­kau­sit­tain viet­tää kah­den­kes­kis­tä ai­kaa, Jani sa­noo.

En­si syk­sy­nä on lu­vas­sa ai­na­kin osit­tai­nen muut­to Ma­ri­an luok­se, sil­lä Ja­nia odot­taa iso leik­kaus, ei­kä hän sen jäl­keen to­viin pär­jää yk­sin ko­to­naan.

– Olen vas­ta 45-vuo­ti­as, mut­ta jou­dun jo nyt lonk­ka­leik­kauk­seen. Olen ki­puil­lut jo jal­ka­ni kans­sa pi­dem­pään. Lon­kas­sa on il­mei­ses­ti ol­lut syn­ty­mä­vi­ka. Uin­tiu­ra on sit­ten osal­taan vauh­dit­ta­nut lonk­ka­rus­to­jen ku­lu­mis­ta.

Jos ja kun pari jo­na­kin päi­vä­nä pää­tyy vi­ral­li­ses­ti­kin sa­man ka­ton al­le, on osoi­te jo sel­vä.

– Minä muu­tan sil­loin py­sy­väs­ti Hel­sin­kiin. Poi­ka­ni läh­te­vät pian omiin osoit­tei­siin­sa ja oma­ko­ti­ta­lo­ni käy lii­an suu­rek­si. Se tun­tuu jo nyt­kin lii­an au­ti­ol­ta sil­loin, kun Ma­ria lap­si­neen on omas­sa ko­dis­saan. Huo­maan pyö­ri­vä­ni ym­py­rää tyh­jis­sä huo­neis­sa ja odo­tan het­keä, jol­loin voin suun­na­ta ta­kai­sin hei­dän luok­seen, Jani Sie­vi­nen sa­noo.

Ma­ria Nyq­vist, 34.

Am­mat­ti: kas­va­tus­tie­tei­den mais­te­ri, luo­ka­no­pet­ta­ja, reh­to­ri, kam­paa­ja

Asuin­paik­ka: Hel­sin­ki

Per­he: Lap­set Kaa­po, 11, ja Pen­ni, 6, sekä elä­män­kump­pa­ni Jani Sie­vi­nen lap­si­neen

Har­ras­tuk­set: opis­ke­lu, mat­kai­lu, po­li­ti­koin­ti, seu­ra­pe­lit

Jani Sie­vi­nen, 45.

Am­mat­ti: ui­ma­val­men­ta­ja, ur­hei­lu­kom­men­taat­to­ri, si­jai­so­pet­ta­ja

Asuin­paik­ka: Num­me­la

Per­he: Ale­xan­der, 22, Aa­ron 18, Fe­li­cia, 11, Mil­la, 9, Al­ma, 6 sekä elä­män­kump­pa­ni Ma­ria Nyq­vist lap­si­neen

Har­ras­tuk­set: uin­ti, mat­kai­lu, po­li­ti­koin­ti, seu­ra­pe­lit

Lue Myös