Artikkeli

Olga Kochina

Tii­na Komi

Isovanhemmuus ravistelee ystävyyttä

Isot elämänmuutokset vaikuttavat ystävyyssuhteisiin. Ne voivat rikastuttaa ja yhdistää mutta tuoda myös hankausta ja loitontaa ystäviä toisistaan.

Van­hem­mak­si tulo on kuin maan­jä­ris­tys. Se muut­taa asi­oi­ta pe­ruut­ta­mat­to­mas­ti. Myös iso­van­hem­mak­si tulo on suu­ri muu­tos, joka tuo uu­den pers­pek­tii­vin elä­mään. Omas­ta lap­ses­ta tu­lee van­hem­pi.

Psy­ko­lo­gi Han­ne­le Tör­rö­sen mu­kaan eten­kin en­sim­mäi­nen lap­sen­lap­si vie iso­van­hem­man sy­väl­le omiin mie­len­mai­se­miin­sa ja muis­toi­hin­sa. Ys­tä­vän mum­mok­si tai vaa­rik­si tulo voi he­rät­tää voi­mak­kai­ta tun­tei­ta myös ys­tä­vis­sä.

Niin oma kuin ys­tä­vien­kin iso­van­hem­muus muut­taa ai­ka­pers­pek­tii­viä. Oma van­he­ne­mi­nen ja elä­män ra­jal­li­suus re­a­li­soi­tu­vat.

Suh­de muut­tuu väis­tä­mät­tä

Ys­tä­vät ku­vit­te­le­vat hel­pos­ti, et­tä suh­de py­syy ai­na yh­tä lä­hei­se­nä. Näin ei kui­ten­kaan ole. Suh­de muut­tuu, kun elä­män­ti­lan­teet muut­tu­vat.

Iso­va­hem­mak­si tul­leen ys­tä­vän va­paa-ai­ka voi vä­hen­tyä mer­kit­tä­väs­ti, jos hän viet­tää pal­jon ai­kaa las­ten­las­ten­sa kans­sa. Tämä voi tun­tua ys­tä­väs­tä pa­hal­ta.

Ys­tä­vä voi myös ih­me­tel­lä, mikä saa mum­mon tai vaa­rin sän­tää­mään mat­kaan heti, kun lap­sen­lap­si hän­tä tar­vit­see.

– Jos ys­tä­vä tun­tee it­sen­sä lai­min­lyö­dyk­si, hän voi tar­jou­tua mum­mon mu­kaan leik­ki­puis­toon tai las­ten­te­at­te­riin, Han­ne­le Tör­rö­nen vink­kaa.

Tun­teis­ta kan­nat­taa pu­hua

Iso­van­hem­muus ei ole ai­na herk­kua, ei­vät­kä toi­sen ih­mi­sen lap­sen­lap­set vält­tä­mät­tä kiin­nos­ta niin pal­jon, et­tä hei­dän kans­saan ha­lu­ai­si viet­tää ai­kaa.

Han­ne­le Tör­rö­nen kan­nus­taa iso­van­hem­pia ker­to­maan tun­teis­taan re­hel­li­ses­ti ys­tä­vil­leen, jot­ta nämä voi­si­vat ym­mär­tää hei­dän käy­tös­tään pa­rem­min.

– Ul­ko­puo­li­suu­des­ta, ka­teu­des­ta tai lai­min­lyö­dyk­si tu­le­mi­sen ko­ke­muk­sis­ta voi ol­la vai­kea pu­hua. Nii­den sa­no­mi­nen ää­neen kui­ten­kin lie­ven­tää tun­tei­den voi­maa.

Myös iso­van­hem­muu­teen saat­taa liit­tyä vai­kei­ta tun­tei­ta, joi­ta ei ole help­po ja­kaa. Niis­tä avau­tu­mi­nen kui­ten­kin sy­ven­tää ys­tä­vyyt­tä ja vie sitä uu­sil­le la­duil­le.

Oma suru ja ys­tä­vän on­ni

Iso­van­hem­muus, sii­tä vail­le jää­mi­nen sekä ikään­ty­mi­nen saat­ta­vat ai­heut­taa krii­se­jä. Ajat­te­lem­me usein, et­tä niis­tä pää­see yli tun­tei­taan ja aja­tuk­si­aan työs­tä­mäl­lä.

Sa­mat asi­at voi­vat kui­ten­kin nous­ta eri elä­män­vai­heis­sa uu­del­leen esiin. Jo ker­taal­leen ko­et­tu suru lap­set­to­muu­des­ta tai eros­ta voi nous­ta pin­taan, kun uu­si su­ku­pol­vi syn­tyy. Toi­saal­ta täl­löin asi­aa pys­tyy kui­ten­kin kä­sit­te­le­mään eri­lai­sel­la elä­män­ko­ke­muk­sel­la kuin ai­em­min.

– Elä­mäs­sä jou­tuu sie­tä­mään vai­kei­ta tun­tei­ta ja ki­pua, muis­tut­taa Han­ne­le Tör­rö­nen.

– Ys­tä­vät voi­vat ol­la avuk­si, mut­ta lo­pul­ta jo­kai­nen elää it­se oman elä­män­sä.

Ul­ko­puo­li­suu­den tun­ne, ka­teus ja hä­peä haas­ta­vat poh­ti­maan omaa elä­mää ja sitä, mis­tä ne kum­pu­a­vat. Ne­ga­tii­vi­set tun­teet ei­vät es­tä iloit­se­mas­ta ys­tä­vän puo­les­ta, kun­han osaa ero­tel­la oman su­run ys­tä­vän on­nes­ta.

Ys­tä­vyy­teen kuu­luu tiet­ty hie­no­tun­tei­suus. Toi­sen miel­tä ei pidä pa­hoit­taa ta­hal­laan esi­mer­kik­si päi­vit­te­le­mäl­lä tä­män ai­kuis­ten las­ten va­lin­to­ja. Ajat­te­le­mat­to­mat to­kai­sut ve­tä­vät her­käs­ti sa­nat­to­mak­si, ja louk­kaan­tu­nee­na on vai­kea kek­siä hy­vää vas­taus­ta. Jäl­keen­päin kan­nat­taa kui­ten­kin ker­toa, mi­ten pa­hal­ta toi­sen sa­nat tun­tui­vat.

Lue Myös