Artikkeli

Moona Laakso

Moo­na Laak­so

Irlannin lumoava länsirannikko

Irlannin länsirannikkoa myötäilee Wild Atlantic Way, 2500 kilometriä pitkä rannikkotie, jonka varrella on jylhiä rantakallioita, vihreitä nummia, linnoja, kapeita vuoristoteitä, kansallispuistoja ja tietenkin ystävällisiä kyläpubeja. Automatkailija löytää reitiltä joka päivä uusia ihmeitä.

Horn Head Donegalissa hemmotelee kulkijaa upeilla maisemilla

Horn Head Donegalissa hemmotelee kulkijaa upeilla maisemilla

Moona Laakso

Jos sää ei miel­ly­tä, odo­ta puo­li tun­tia, neu­voo ir­lan­ti­lai­nen pai­kal­li­so­pas. Ir­lan­nin län­si­ran­ni­kol­la neu­vo osoit­tau­tuu oi­val­li­sek­si.

To­sin Con­ne­ma­ran nie­mi­a­lu­eel­la sa­taa ja lu­jaa. Kun sade tau­ko­aa, pää­tän uh­ma­ta sää­tä ja läh­teä kan­sal­lis­puis­toon kä­ve­lyl­le. Ta­voit­tee­na­ni on Di­a­mond Hill, joka ko­ho­aa 442 met­rin kor­keu­teen.

Kun ka­pu­an koh­ti kuk­ku­laa sade al­kaa piis­ka­ta ja tuu­li rie­poo niin lu­jaa, et­tä tun­tuu mah­dot­to­mal­ta ede­tä. Jou­dun myön­tä­mään tap­pi­o­ni ja pa­laa­maan au­tol­le.

Au­tos­ta ihas­te­len Con­ne­ma­ran ka­rua mai­se­maa. Edes­sä­ni siin­tää pit­kä, ka­pea, kum­pui­le­va tie ei­kä mui­ta au­to­ja näy. Py­säh­dyn, kun nä­ky­vyys lop­puu rank­ka­sa­tees­sa. Lam­paat ei­vät näy­tä ole­van sii­tä mok­sis­kaan.

Kylemore Abbeyssä on goottilaistyylinen kirkko. Myös puutarha on nähtävyys.

Kylemore Abbeyssä on goottilaistyylinen kirkko. Myös puutarha on nähtävyys.

Moona Laakso

Kylemore Abbey on ollut nunnaluostari 1920-luvulta lähtien, mutta linna rakennettiin Mitchell Henryn perheen kodiksi 1800-luvun lopulla.

Kylemore Abbey on ollut nunnaluostari 1920-luvulta lähtien, mutta linna rakennettiin Mitchell Henryn perheen kodiksi 1800-luvun lopulla.

Moona Laakso

Luos­ta­ri lin­nas­sa

Con­ne­ma­ras­sa pa­kol­li­nen näh­tä­vyys on Ky­le­mo­re Ab­bey. Luos­ta­rin pe­rus­ti­vat lin­naan nun­nat, jot­ka pa­ke­ni­vat Bel­gi­as­ta en­sim­mäis­tä maa­il­man­so­taa. Luos­ta­ria voi ihail­la kau­em­paa tai os­taa li­pun luos­ta­riin ja sen puu­tar­haan, Vic­to­ri­an Wal­led Gar­de­niin.

Ly­hy­en kä­ve­ly­mat­kan pääs­sä on goot­ti­lais­tyy­li­nen kirk­ko, jon­ka lin­nan­her­ra Mitc­hell Hen­ry ra­ken­nut­ti vai­mon­sa muis­tol­le. Ul­ko­na rie­poo myrs­ky, si­säl­lä on rau­hal­lis­ta ja hil­jais­ta. Sy­ty­tän kynt­ti­län me­neh­ty­nei­den rak­kai­den muis­tol­le ja is­tun het­ken yk­sin hil­jai­suu­des­sa.

Clif­de­nin ky­läs­tä löy­dän pie­nen kir­ja­kau­pan, jos­ta os­tan mat­ka­muis­tok­si va­lo­ku­va­kir­jan. Näi­hin mai­se­miin ha­lu­an pa­la­ta ko­to­na.

Happy Hooker -laiva saapuu Doolinin laituriin noutamaan Inisheerin saarelle matkustavia.

Happy Hooker -laiva saapuu Doolinin laituriin noutamaan Inisheerin saarelle matkustavia.

Moona Laakso

Pyö­räil­len saa­ren ym­pä­ri

Seu­raa­va­na päi­vä­nä suun­ta­na ovat Aran­saa­ret. Sää on mai­nio. Hap­py Hoo­ker -vene ir­to­aa Doo­li­nin lai­tu­ris­ta, ja del­fii­ni tu­lee ter­veh­ti­mään. Pus­kem­me ko­vas­sa aal­lo­kos­sa koh­ti Inis­hee­riä (ii­rik­si Inis Oírr), Aran­saa­ris­ta pie­nin­tä.

Saa­rel­la au­rin­ko paah­taa. Vuok­raan pol­ku­pyö­rän. Ek­syä ei Inis­hee­ril­lä voi­si, sil­lä saa­ri on vain kol­mi­sen ki­lo­met­riä kant­tiin­sa.

Inis­heer on yk­si niis­tä har­vois­ta pai­kois­ta, jois­sa vie­lä pu­hu­taan pää­a­si­as­sa ii­riä. Asuk­kai­ta on al­le 300.

Pyö­räi­len ki­vi­ai­to­jen vä­lis­sä ja ih­met­te­len tur­koo­si­na kim­mel­tä­vää ran­ta­vii­vaa ja hil­jai­suut­ta. Yk­si vai­kut­ta­vim­mis­ta näh­tä­vyyk­sis­tä on ki­vik­koi­sel­le ran­nal­le vuon­na 1960 haak­si­rik­kou­tu­nut lai­va. Muun mu­as­sa vis­kiä kul­jet­ta­nut lai­va jou­tui ko­vas­sa aal­lo­kos­sa vai­keuk­siin ja ajau­tui ka­rik­koon.

Saa­re­lai­set pe­las­ti­vat mie­his­tön. Hyl­ky on ol­lut pai­kal­laan on­net­to­muu­des­ta läh­tien.

Inis­hee­rin il­mas­to on ai­nut­laa­tui­sen leu­to. Siel­lä viih­ty­vät niin ark­ti­set, Vä­li­me­ren kuin vuo­ris­ton­kin kas­vit. Kes­ki­läm­pö­ti­lat vaih­te­le­vat hei­nä­kuun +15 as­tees­ta tam­mi­kuun +6 as­tee­seen. Ruo­ho vi­he­ri­öi ai­na.

Olem­me mais­sa kol­mi­sen tun­tia. Jos saa­rel­la viet­täi­si yön, pää­si­si lä­hem­mäs ii­rin­kie­lis­tä kult­tuu­ria.

Dinglen jokaisessa pubissa tekisi mieli pistäytyä.

Dinglen jokaisessa pubissa tekisi mieli pistäytyä.

Moona Laakso

Ihas­tun ding­leen

Ker­ryn krei­vi­kun­nas­sa ihas­tun Ding­len kau­pun­kiin sa­man tien.Suo­jai­san lah­den poh­juk­kaan aset­tu­nut 1 200 asuk­kaan kau­pun­ki no­jai­lee vuo­riin ja kat­soo ete­lään.

He­a­tons Gu­est­hou­se täyt­tää odo­tuk­set. Ko­dik­kaan huo­nee­ni ik­ku­nas­ta siin­tää meri.

Il­lal­la os­tan fish & chip­sit Ding­le Ahoy -ruo­ka­kär­rys­tä. Ko­jun pi­tä­jä Tom Bar­ron ker­too, et­tä turs­ka on pyy­det­ty sa­ma­na päi­vä­nä Ding­len ve­sil­tä. Ding­le-gi­nil­lä maus­te­tun, lei­vi­te­tyn ka­lan kans­sa pop­si­taan pak­su­ja rans­ka­lai­sia.

Tom pää­tyi Ding­leen ko­ti­maas­taan Eng­lan­nis­ta kym­me­nen vuot­ta sit­ten.

– Tu­lin lo­mal­le ys­tä­vä­ni luo. Jäin. Ra­kas­tuin paik­kaan heti.

Ym­mär­rän To­mia. Ding­les­sä on jo­ta­kin eri­tyis­tä.

Hän suo­sit­te­lee jat­ka­maan il­taa pu­bis­sa – nii­tä riit­tää. Elä­vää mu­siik­kia soi­te­taan mo­nes­sa pai­kas­sa. Osa toi­mii sa­mal­la se­ka­ta­va­ra­kaup­pa­na. En­nen oli tyy­pil­lis­tä ot­taa tuop­pi, kun os­ti vaik­ka pa­ke­tin nau­lo­ja.

Jäl­ki­ruu­ak­si nau­tin Ding­len me­ri­suo­lal­la maus­te­tun jää­te­lön Murp­hy’sis­sä. Se val­mis­taa jää­te­lön­sä pai­kal­li­sis­ta raa­ka-ai­neis­ta. Suo­la­kin on me­ri­ve­des­tä uu­tet­tua.

Kelttiläistä musiikkia soittava banjo-kitaraduo esiintyy pubin nurkassa.

Kelttiläistä musiikkia soittava banjo-kitaraduo esiintyy pubin nurkassa.

Moona Laakso

Il­ta mu­siik­ki­pu­beis­sa

Muu­si­kot soit­ta­vat An Droic­he­ad Beag (The Small Brid­ge) -pu­bis­sa. Tar­joi­li­ja tai­vut­te­lee mi­nut ot­ta­maan ison sii­de­rin. Se mak­saa mel­kein sama kuin pie­ni. Pian, kun soit­ta­jat vaih­tu­vat, ha­lu­ai­sin var­mas­ti kuun­nel­la. Näin ta­pah­tuu.

Pai­kal­li­nen kuu­lui­suus on del­fii­ni Fun­gie, joka on viih­ty­nyt Ding­len nie­men lie­peil­lä vuo­des­ta 1983. Fun­gie­ta ter­veh­ti­mään jär­jes­te­tään ve­ne­ret­kiä. Usein seu­ral­li­nen del­fii­ni näyt­täy­tyy­kin. Nyt ai­ka ei rii­tä ta­paa­mi­seen, mut­ta olen iloi­nen, et­tä yk­si del­fii­ni tuli näh­tyä jo Inis­hee­rin saa­rel­le läh­ties­sä.

Vie­rai­lun kruu­naa He­a­ton’s Gu­est­hou­sen aa­mi­ai­nen. Va­lit­sen Bai­leys-puu­ron. Tar­joi­li­ja kan­taa pöy­tään puu­ro­lau­ta­sen ja toi­nen omis­ta­jis­ta tuo tar­jot­ti­mel­la Bai­leys Irish Cream -li­köö­riä. Tar­joi­li­ja si­rot­te­lee puu­ron pääl­le rus­ke­aa so­ke­ria, kaa­taa ker­maa ja vii­mei­sek­si li­köö­riä. Puu­roa ei saa se­koit­taa.

Maku on tai­vaal­li­nen. Tätä ha­lu­an ko­keil­la ko­to­na. En vain us­ko, et­tä ruo­ka­muis­toa voi tois­taa.

Kau­rii­ta kan­sal­lis­puis­tos­sa

Ding­len nie­mi­maa kan­nat­taa ajaa ym­pä­ri ja ihail­la upei­ta mai­se­mia. Inch Be­ac­hin hiek­ka­ran­nal­la viih­ty­vät lai­ne­lau­tai­li­jat. Ran­ta­kah­vi­las­sa nau­tit lou­naan tai lei­vok­sen.

Sii­tä voi jat­kaa Kil­lar­ney­yn, jon­ka 10 200 heh­taa­rin kan­sal­lis­puis­tos­sa on kol­me jär­veä, Ir­lan­nin kor­keim­mat vuo­ret McGil­ly­cud­dy’s Reeks ja vaih­te­le­via va­el­lus­reit­te­jä.

Gap of Dun­loe on sola, jon­ka läpi kul­kee hie­no mai­se­ma­reit­ti. Jätä au­to Kate Ke­ar­ney’s Cot­ta­gen park­ki­pai­kal­le.

Kä­ve­li­jää on heti vas­tas­sa hil­jai­suus. Kuu­len vain pu­ron so­li­nan ja ok­san rä­säh­dyk­sen, kun vuo­het köm­pi­vät tien­vie­ren ry­tei­kös­sä. Toi­sel­la puo­len on met­sä­kau­rii­ta. Hii­vin lä­hem­mäs. Ne kat­so­vat mi­nua epäil­len ja säp­säh­tä­vät, kun otan ka­me­ran esil­le. Pie­ni vir­he­lii­ke ja kau­riit sän­tää­vät met­sään.

1500-luvulla rakennettu Killarneyn Ross Castle on hiljattain restauroitu. Linnavierailulle pääsee huhtikuusta lokakuuhun.

1500-luvulla rakennettu Killarneyn Ross Castle on hiljattain restauroitu. Linnavierailulle pääsee huhtikuusta lokakuuhun.

Moona Laakso

POL­KU VE­SI­PU­TOUK­SEL­LE

Suo­sit­tu py­säh­dys­paik­ka Kil­lar­neyn kan­sal­lis­puis­tos­sa on 1400-lu­vul­la ra­ken­net­tu Ross Cast­le, jota ym­pä­röi­vät vih­reä nur­mi ja Lough Le­a­nen jär­vi. Lin­nan ym­pä­ri on mu­ka­va teh­dä rau­hal­li­nen kä­ve­ly­kier­ros.

Vii­den mi­nuu­tin kä­ve­ly­mat­kan pääs­sä N71 Kil­lar­ney Ken­ma­re -tiel­tä on Torc-ve­si­pu­tous. Sa­tu­mai­nen, vih­reä met­sä­pol­ku vie noin 20 met­riä kor­ke­al­le ve­si­pu­touk­sel­le. Jos kii­pe­ää ylem­mäs pu­touk­sen va­sem­mal­la puo­lel­la ole­via por­tai­ta, saa­puu nä­kö­a­la­pai­kal­le, jol­ta voi tä­hyil­lä yli jär­vien.

Ke­sä­ai­kaan Torc on suo­sit­tu tu­ris­ti­bus­sien py­säh­ty­mis­paik­ka. Syk­syl­lä ja tal­vel­la on rau­hal­lis­ta.

Breac House -hotelli on täydellinen piilopaikka Donegalin luoteisnurkassa. Majatalossa on vain kolme vierashuonetta, jokaisessa on oma terassi ja näköalaikkuna.

Breac House -hotelli on täydellinen piilopaikka Donegalin luoteisnurkassa. Majatalossa on vain kolme vierashuonetta, jokaisessa on oma terassi ja näköalaikkuna.

Moona Laakso

Me­ri­le­vä­kyl­py odot­taa

Mie­leen­pai­nu­va tapa päät­tää mat­ka on yö­py­mi­nen Breac Hou­ses­sa.

Do­ne­ga­lin krei­vi­kun­nas­sa si­jait­se­va ho­tel­li ve­loit­taa kah­den yön mi­ni­miy­ö­py­mi­ses­tä rei­lut 400 eu­roa. Ko­ke­mus on sen ar­voi­nen. Horn He­a­din nie­mes­sä ma­ja­ta­lo on omas­sa rau­has­saan. Lä­hin kylä on Dun­fa­nag­hy, jon­ne on kol­mi­sen ki­lo­met­riä.

Do­ne­ga­li­lai­sen pa­ris­kun­nan ra­ken­nut­ta­mas­sa skan­di­naa­vi­ses­sa ta­los­sa on vain kol­me vie­ras­huo­net­ta. Jo­kai­ses­sa on ik­ku­na lat­ti­as­ta kat­toon ja oma te­ras­si.

Nä­ky­mät laak­soon ovat hui­ke­at. Ka­lus­teet ja ma­te­ri­aa­lit ovat pai­kal­lis­ta kä­si­työ­tä. Vil­la­huo­vat ja si­sus­tus­teks­tii­lit ovat kä­sin ku­dot­tua Do­ne­ga­lin twee­diä. Ku­to­ja on Ed­die Do­her­ty, yk­si vii­mei­sis­tä kan­gas­pui­ta pau­kut­ta­vis­ta kä­si­työ­läi­sis­tä. Pu­tiik­ki on Ar­da­ras­sa Do­ne­ga­lin toi­sel­la lai­dal­la.

Ai­van en­sim­mäi­sek­si luk­sus­ma­ja­ta­loon saa­pu­es­sa pää­see ha­lu­tes­saan me­ri­le­vä­kyl­pyyn.

Le­vä­kyl­vyl­lä on Ir­lan­nis­sa pit­kä pe­rin­ne. Sen us­ko­taan te­ke­vän hy­vää ihol­le. Kyl­vyn jäl­keen olo on ren­tou­tu­nut, te­kee mie­li kää­riy­tyä kyl­py­tak­kiin ja viet­tää lop­puil­ta sän­gys­sä au­rin­gon­las­kua ihas­tel­len.

Taiten valmistettu aamiainen saapuu huoneeseen diskreetisti luukusta.

Taiten valmistettu aamiainen saapuu huoneeseen diskreetisti luukusta.

Moona Laakso

Aa­mi­ai­nen vuo­tee­sees­sa

Aa­mi­ai­nen tuo­daan huo­nee­seen huo­maa­mat­to­mas­ti luu­kun kaut­ta, jo­ten sen voi naut­tia omal­la te­ras­sil­la tai vaik­ka sän­gys­sä.

Aa­mi­ai­sen jäl­keen huo­neen ul­ko­puo­lel­la odot­ta­vat ret­ki­re­put. Nii­hin on pa­kat­tu evääk­si mint­tu-her­ne­keit­toa, lam­paan­mai­dos­ta val­mis­tet­tua juus­toa, vii­ni­ry­pä­lei­tä, soo­da­lei­pää ja jäl­ki­ruu­ak­si kak­kua.

Re­put sel­kään ja isän­nän piir­tä­mä kart­ta mu­kaan. On tuu­li­nen ja au­rin­koi­nen päi­vä, kun kä­ve­lem­me Horn He­a­diin. Mat­kal­la ihas­te­lem­me rat­sas­ta­jia kau­kai­suu­des­sa hiek­ka­ran­nal­la. Surf­fauk­sen ja pa­ti­koin­nin li­säk­si mai­se­mia voi ihail­la myös he­vo­sen se­läs­tä.

Do­ne­ga­lis­sa on hui­mas­ti hiek­ka­ran­to­ja. Va­el­lus­reit­te­jä on pi­tem­piä ja ly­hy­em­piä, mo­nen­ta­soi­sel­le kul­ki­jal­le.

Päi­vän kä­ve­ly­len­kin jäl­keen koit­taa kel­lo vii­den cock­tail­tun­ti. Emän­tä tai­tei­lee drin­kit toi­vei­dem­me mu­kaan, tar­jo­aa toi­set­kin. Olo on rau­kea, läh­tö hää­möt­tää. Vii­mei­sen yön nu­kum­me ma­koi­sas­ti.

3 x Ran­ta­kal­li­ot

Clif­fs of Mo­her

Ir­lan­nin tun­ne­tuin luon­non­näh­tä­vyys. Ran­ta­jyr­kän­tei­den upeut­ta ve­rot­ta­vat tu­ris­ti­mas­sat, kan­nat­taa siis men­nä ai­kai­sin aa­mul­la tai myö­hään il­lal­la, niin vält­tyy pa­him­mil­ta bus­si­tu­ris­ti­lau­moil­ta.

Ker­ry Clif­fs

Huo­mat­ta­vas­ti vä­hem­män tu­ris­te­ja kuin Clif­fs of Mo­he­ril­la – ja myös hie­man kor­ke­am­mat jyr­kän­teet. Mene en­nen kuin muut löy­tä­vät pai­kan.

Slie­ve Le­a­gue

Ir­lan­nin kor­keim­mat ran­ta­kal­li­ot ko­ho­a­vat 601 met­rin kor­keu­teen Do­ne­ga­lis­sa. Kym­me­nen vuot­ta sit­ten tääl­lä ei juu­ri käy­nyt tu­ris­te­ja, nyt kal­li­oil­la on jopa jää­te­lö­ki­os­ki. Kor­keim­mal­le koh­dal­le pääs­täk­seen on kii­vet­tä­vä One Man’s Pass – ni­men­sä mu­kai­ses­ti ka­pe­aa vuo­ren­har­jaa kuin veit­sen te­räl­lä ete­ne­vä reit­ti, jota suo­si­tel­laan vain erit­täin ko­ke­neil­le. Yo­u­tu­be-vi­de­ois­ta näh­ty­nä se on­kin to­del­la hur­ja.

3 x Mai­se­ma­tie

Co­nor Pass

Ding­leen men­nes­sä kan­nat­taa eh­dot­to­mas­ti ajaa Co­nor Pas­si­na tun­ne­tun R560-tien kaut­ta. Ka­pea tie kie­mur­te­lee vuo­ris­ton läpi 456 met­rin kor­keu­des­sa ja nä­ky­mät alas laak­soon ja me­rel­le ovat hen­ke­ä­sal­paa­van upe­at.

Moll’s Gap

Sola löy­tyy N71-tiel­tä Ken­ma­res­ta Kil­lar­ney­yn. Py­säh­dy Avo­can kah­vi­laan, jos­ta on nä­ky­mä Gap of Dun­lo­een sekä Ir­lan­nin kor­keim­mal­le vuo­rel­le, Car­raun­too­hil­lil­le.

He­a­ly Pass

Be­a­ran nie­mi­maal­la (Ring of Be­a­ra) kul­kee R457-ser­pen­tii­ni­tie kah­den vuo­ren vä­lis­sä 334 met­rin kor­keu­des­sa. Tie­tä aja­es­sa tun­tuu kuin oli­si Al­peil­la.

Li­sää vink­ke­jä Ir­lan­tiin: trips­te­ri.fi/ir­lan­ti.

Syk­syl­lä 2018 il­mes­tyy Trips­te­ri Ir­lan­ti mat­ka­o­pas.

Lue Myös