Artikkeli

Anu Vir­nes-Kar­ja­lai­nen teks­ti ● Fa­bi­an Björk ku­vat

Hoitovirheestä toipuminen on
vienyt vuosia

Inka Svahn, 57, on taistellut kahdesti sairaanhoitojärjestelmää vastaan. Ensin saadakseen oikeutta omaan hoitovirheeseensä, sitten äidin kaltoinkohteluun hoitokodissa.

Äi­ti­ni kuo­li muu­ta­ma vuo­si sit­ten. Kuu­lin, et­tä hän oli kaa­tu­nut toi­sel­la paik­ka­kun­nal­la si­jait­se­vas­sa hoi­to­ko­dis­sa, mut­ta vie­ty vas­ta nel­jän päi­vän ku­lut­tua sai­raa­laan. Siel­lä hän eh­ti ol­la vain muu­ta­man tun­nin en­nen kuo­le­maan­sa. Kun pyy­sin po­ti­la­sa­si­a­kir­jat näh­tä­väk­se­ni, olin kau­huis­sa­ni.

Kävi il­mi, et­tä hä­nel­le oli muun mu­as­sa an­net­tu lu­me­lää­ket­tä ki­pu­lääk­keen ase­mes­ta omais­hoi­ta­ja­na toi­mi­neen sis­ko­ni pyyn­nös­tä. Psyy­ken­lääk­kei­tä muis­ti­sai­raal­le ja sy­dän­vai­vois­ta kär­si­väl­le äi­dil­le oli an­net­tu sen­kin edes­tä.

Kun yri­tin sel­vit­tää joi­ta­kin asi­oi­ta hoi­to­pai­kan kans­sa, he ei­vät kos­kaan vas­tan­neet vies­tei­hi­ni.

Tie­sin kuin­ka toi­mia, kos­ka olin jou­tu­nut pa­ri­kym­men­tä vuot­ta ai­em­min tais­te­le­maan saa­dak­se­ni oi­keut­ta it­sel­le­ni ta­pah­tu­nees­sa hoi­to­vir­hees­sä.

Vää­rin­käy­tös vie­raan­nut­ti

Va­li­tin äi­ti­ni asi­as­ta Val­vi­raan. Hoi­to­paik­ka sai huo­mau­tuk­sen. Hoi­to­pai­kan oli­si pi­tä­nyt kon­sul­toi­da lää­kä­riä ei­kä toi­mia so­ke­as­ti omais­hoi­ta­jan eh­dot­ta­mal­la ta­val­la.

Sa­mas­sa ry­tä­käs­sä kävi il­mi, et­tä sis­ko­ni oli käyt­tä­nyt äi­ti­ni va­ro­ja jo vuo­sia omiin tar­koi­tuk­siin­sa. Em­me ol­leet epäil­leet mi­tään, sil­lä asi­at vai­kut­ti­vat ole­van kun­nos­sa.

Tun­nen asi­as­ta edel­leen syyl­li­syyt­tä. Vaik­ka sa­maan ai­kaan is­tuin Po­ti­las­lii­ton hal­li­tuk­ses­sa, en tien­nyt, et­tä äi­ti­ni asi­at ovat niin huo­nos­ti.

Sis­ko­ni kans­sa em­me ole voi­neet asi­aa sel­vit­tää. Koen, et­tä mi­nul­la ei ole enää sis­koa.

Usei­ta vää­riä di­ag­noo­se­ja

Po­ti­las­liit­toon pää­dyin oman hoi­to­vir­he­ko­ke­muk­se­ni seu­rauk­se­na, kos­ka ha­lu­sin vai­kut­taa asi­oi­hin. Niin moni on ko­ke­nut sa­man.

Syk­syl­lä 1997 kär­sin ko­vis­ta vat­sa­ki­vuis­ta. Ter­veys­kes­kus­lää­kä­ri pas­sit­ti mi­nut ko­tiin sa­no­en, et­tä kyse on hii­va­tu­leh­duk­ses­ta. Ki­vut jat­kui­vat, ja aloin vuo­taa ver­ta. Uu­si lää­kä­ri ar­ve­li syi­tä hor­mo­naa­li­sik­si ja pas­sit­ti mi­nut ko­tiin.

Kol­man­nel­la ker­ral­la me­nin nais­ten­tau­tien po­lik­li­ni­kal­le. Gy­ne­ko­lo­gi sa­noi mi­nul­la ole­van kes­ken­me­non ja teki kaa­vin­nan. Olin ko­vin häm­men­ty­nyt, sil­lä mi­nul­la on kol­me las­ta ja siis ko­ke­mus­ta ras­kauk­sis­ta.

Uu­te­na oi­ree­na tuli har­ti­a­pis­tos. Luin lää­kä­ri­kir­jas­ta, et­tä se ja muut oi­ree­ni viit­ta­si­vat koh­du­nul­koi­seen ras­kau­teen.

Me­nin oman di­ag­noo­si­ni kans­sa taas lää­kä­riin. Hän vai­vau­tui juu­ri ja juu­ri te­ke­mään ras­kaus­hor­mo­ni­mää­ri­tyk­sen ja ke­hot­ti soit­ta­maan seu­raa­va­na päi­vä­nä puo­lil­ta­päi­vin tu­lok­sis­ta.

Jou­duin kui­ten­kin heti aa­mul­la läh­te­mään hir­vei­den ki­pu­jen ta­kia tak­sil­la sai­raa­laan. Siel­lä to­det­tiin, et­tä vat­sa­on­te­loon oli vuo­ta­nut puo­li­tois­ta lit­raa ver­ta ja et­tä mu­nan­joh­ti­me­ni oli re­ven­nyt. Se on hen­gen­vaa­ral­li­nen tila. Kyse oli alun pe­rin­kin ol­lut koh­dun ul­koi­ses­ta ras­kau­des­ta.

Ei ai­het­ta an­teek­si­pyyn­töön

Hoi­ta­vaa lää­kä­riä ei enää nä­ky­nyt mail­la ei hal­meil­la. Muut lää­kä­rit ei­vät suos­tu­neet ot­ta­maan ti­lan­tee­see­ni kan­taa. Ku­kaan ei tun­tu­nut kan­ta­van vas­tuu­ta asi­as­ta.

Tein po­ti­las­va­hin­koil­moi­tuk­sen. Vuo­den pääs­tä sain vas­tauk­sen, et­tei vir­het­tä ol­lut ta­pah­tu­nut. Va­li­tin edel­leen po­ti­las­va­hin­ko­lau­ta­kun­taan. Lo­pul­ta sain ki­vus­ta ja sä­rys­tä kor­vauk­se­na 3000 mark­kaa.

Oli­sin toi­vo­nut an­teek­si­pyyn­töä. Kun yli­lää­kä­ri sa­noi, et­tei an­teek­si­pyyn­töön ole ai­het­ta, pää­tin vaih­taa yk­si­tyi­sel­le puo­lel­le. Kan­te­lin koh­te­lus­ta­ni lää­nin­hal­li­tuk­seen. Yli­lää­kä­ri sai lo­pul­ta huo­mau­tuk­sen.

Asia vei noi­na vuo­si­na kai­ken ener­gi­a­ni. Koen, et­tä toi­pu­mi­nen on edel­leen kes­ken. Se, et­tä oli­sin voi­nut kuol­la hoi­to­vir­heen seu­rauk­se­na, on ah­dis­ta­va aja­tus. On­nek­si mi­nul­la on ym­mär­tä­väi­nen mies, joka on ai­na tu­ke­nut mi­nua.

Po­ti­las­va­hin­got kos­ket­ta­vat tu­han­sia

Yri­tin et­siä sa­maa ko­ke­nei­ta ih­mi­siä, mut­ta hei­tä oli vai­kea löy­tää. Kun aloin kir­joi­tel­la ylei­sö­no­sas­toil­le, ih­mi­set ot­ti­vat­kin yh­teyt­tä.

Pe­rus­tim­me yh­dis­tyk­sen Or­ga­ni­saa­ti­on uh­rit, jon­ka kans­sa pi­dim­me mie­le­no­soi­tuk­sia ja muu­ten­kin me­te­liä po­ti­lai­den oi­keuk­sis­ta. Vaik­ka yh­dis­tys ei elä­nyt kau­an, se oli tär­keä etap­pi.

Löy­sin lo­pul­ta tie­ni Po­ti­las­liit­toon, jon­ka hal­li­tuk­ses­sa olen nyt toi­mi­nut vii­si­tois­ta vuot­ta.

Po­ti­las­va­hin­got kos­ket­ta­vat mo­nia. Vuo­des­sa teh­dään noin 8000 po­ti­las­va­hin­koil­moi­tus­ta. Näis­tä 30 pro­sent­tia joh­taa kor­vaus­ten mak­suun. Va­li­tusp­ro­ses­si on ras­kas ja pit­kä. Moni ei jak­sa sii­hen läh­teä tai pel­kää, et­tä hoi­to huo­no­nee, jos läh­tee va­lit­ta­maan.

On tär­ke­ää, et­tä po­ti­las saa oi­keut­ta. Ko­ros­tan myös an­teek­si­pyyn­nön mer­ki­tys­tä. Sii­tä läh­tee toi­pu­mi­nen.

On­nek­si nuo­ren pol­ven lää­kä­rit vai­kut­ta­vat val­miim­mil­ta koh­taa­maan po­ti­laan. Eni­ten on­gel­mia on van­hoil­la, au­to­ri­tää­ri­sil­lä lää­kä­reil­lä.

Nyt osaan pi­tää puo­le­ni

Tänä päi­vä­nä saan hy­vää hoi­toa, kun sitä tar­vit­sen. Olen op­pi­nut pi­tä­mään puo­le­ni ja luo­tan it­see­ni. Jo­kai­sen kan­nat­taa tu­tus­tua po­ti­las­lain­sää­dän­töön ja huo­leh­tia omis­ta oi­keuk­sis­taan.

Po­ti­las­lii­ton kaut­ta vai­kut­ta­mi­nen tun­tuu tär­ke­äl­tä. Olem­me saa­neet po­ti­lai­den oi­keuk­sia esil­le. Li­säk­si teen va­paa­eh­tois­työ­tä an­ta­mal­la ver­tais­tu­kea hoi­to­vir­he­po­ti­lail­le. Asi­at ovat men­neet eteen­päin, vaik­ka pal­jon on vie­lä teh­tä­vää.

Lue Myös