Artikkeli

An­na-Lii­sa Hä­mä­läi­nen teks­ti  Han­na Lin­nak­ko Ku­vat

Historioitsija Laura Kolbe: - En halua toistaa vanhempieni perhehelvettiä

Professori Laura Kolbe kasvoi kodissa, jossa puhuttiin suomea, ruotsia ja venäjää. Hän on kirjoittanut luokkaretkestä, äidistään, yläluokasta ja uusimpana parisuhteesta. Avioliitoissa kun ei olla kaksin, vaan sinne tulevat mukaan vanhemmat, suvut ja jopa heimot.

Pro­fes­so­ri Lau­ra Kol­ben työ­huo­neen sei­näl­lä on van­ha Roo­man kart­ta. Kir­jat val­taa­vat hyl­lyn ja pyö­re­ää pöy­tää.

– Di­gi­taa­li­nen ai­ka ei ole yl­tä­nyt tän­ne, pi­no­jen huo­nee­seen, Lau­ra nau­rah­taa.

Lau­ra on kir­joit­ta­nut lu­kui­sia his­to­ri­a­te­ok­sia, mm. Hel­sin­gin kau­pun­gin vai­heis­ta. Hän ar­ve­lee har­van lu­ke­van näi­tä mam­mut­te­ja kan­nes­ta kan­teen.

Lu­ki­ja­kun­ta laa­je­ni ker­ta­hei­tol­la, kun hän kak­si­tois­ta vuot­ta sit­ten jul­kai­si psy­ko­te­ra­peut­ti Kat­rii­na Jär­vi­sen kans­sa kir­jan Luok­ka­ret­kel­lä hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­nas­sa. Kat­rii­na ava­si elä­mään­sä, Lau­ra taus­toit­ti. Ylei­söön ko­lah­ti Kat­rii­nan ta­ri­na hel­lun­tai­lai­sen työ­läis­per­heen tyt­tä­ren po­lus­ta si­vis­ty­neis­töön. Luok­ka­ret­ki­kes­kus­te­lu ryöp­säh­ti kuin kie­hu­va tu­li­vuo­ri.

– Omas­sa his­to­ri­as­sa­ni näen kes­ki­luok­kai­sen ja por­va­ril­li­sen on­nel­li­suus­muu­rin. Ai­neel­li­nen me­nes­tys on sym­bo­li myös hen­ki­sel­le hy­vin­voin­nil­le. Re­pei­lyä ja rii­to­ja ei näy­te­tä ulos, Lau­ra sa­noo.

Tänä syk­sy­nä Lau­ra ja Kat­rii­na jul­kai­si­vat kir­jan So­pi­via ja so­pi­mat­to­mia – lem­pi, luok­ka ja suo­ma­lai­nen pa­ri­suh­de. Lii­ton osa­puo­lik­si kun tu­le­vat myös per­he, suku, am­ma­tit, luok­kai­den­ti­teet­ti ja hei­mot. Kir­jan haus­kim­pia koh­tauk­sia on, kun Kat­rii­na Sa­von-ju­nas­sa ym­mär­si ek­sän­sä ta­van il­mais­ta asi­oi­ta ole­van hei­mon, ei yk­si­lön piir­re.

– Hei­mois­ta ei ai­na­kaan mo­der­nin kau­pun­ki­lai­sen ku­vit­te­li­si pu­hu­van. His­to­ri­al­li­ses­ti on päi­vän­sel­vää, et­tä hei­mot ovat ole­mas­sa Suo­mes­sa.

Per­he kuin Pey­ton Place

Lau­ran omas­sa lap­suu­den­ko­dis­sa pu­hut­tiin kol­mea kiel­tä: suo­mea, ruot­sia ja ve­nä­jää. Hä­nen isän­sä Bo­ris Kol­be oli tul­lut Suo­meen lap­se­na Neu­vos­to­lii­tos­sa ja oli in­teg­roi­tu­nut täy­del­li­ses­ti. Äi­ti oli tun­net­tu toi­mit­ta­ja Pirk­ko Kol­be.

Lap­suu­den­ko­dis­sa oli pal­jon jän­nit­tei­tä. Isä oli do­mi­noi­va ja sii­vous­hul­lu, pesi sä­le­kaih­ti­met­kin. Hän al­koi ol­la pal­jon pois­sa ko­toa. Lo­pul­ta äi­ti sai sel­vil­le, et­tä isäl­lä oli toi­nen, sa­lat­tu per­he. Siel­lä hä­nel­le syn­tyi kak­si ty­tär­tä 1970-lu­vul­la.

– Ar­ve­len, et­tä isä oli­si jat­ka­nut kak­soi­se­lä­mään­sä su­ju­vas­ti. Äi­ti pani avi­oe­ron vi­reil­le. Olim­me eros­ta hel­pot­tu­nei­ta. Pää­sim­me isäm­me läs­nä­o­los­ta.

Eron jäl­keen Lau­ra ta­pa­si isään­sä pari ker­taa vuo­des­sa, sen enem­pää hän ei kai­van­nut.

Ke­vääl­lä 2015 Lau­ra oli työ­mat­kal­la Lon­toos­sa, päi­vä­u­nil­la ho­tel­lis­sa, kun toi­nen si­sar­puo­lis­ta soit­ti. Isä oli kuo­le­mas­sa laa­jal­le le­vin­nee­seen me­la­noo­maan. Haart­ma­nin sai­raa­las­sa Lau­ra ta­pa­si en­si ker­taa si­sar­puo­let ja hei­dän äi­tin­sä.

– Kah­den vii­kon kes­kus­te­luis­ta sii­nä sai­raa­la­sän­gyn, isä­ni kuo­lin­vuo­teen, vie­res­sä sai­si hie­non näy­tel­män, 30 vuo­den Pey­ton Pla­cen.

Van­hem­pi­aan ei voi muut­taa

Lau­ra ko­ros­taa, et­tä hä­nen lap­suu­den­per­hees­sään oli kak­si äly­käs­tä, lu­ke­nut­ta ja am­ma­tis­saan pä­te­vää ai­kuis­ta. Isä­kään ei ol­lut to­sik­ko. Nyt Lau­ran ty­tär rat­koo ki­pe­riä ti­lan­tei­ta huu­mo­ril­la äi­tin­sä ta­paan.

– Van­hem­mi­ten ta­ju­aa, et­tä van­hem­pi­aan ei voi muut­taa.

Äi­dis­tä ja pa­ri­suh­tees­ta ker­to­vis­sa te­ok­sis­sa Lau­ra on kir­joit­ta­nut ulos vä­lit­tä­mi­sen, rai­von, su­run ja ah­dis­tuk­sen. Pa­lau­tet­ta hän on saa­nut pal­jon.

– En ha­lua tois­taa van­hem­pie­ni per­he­hel­vet­tiä. Pää­tin, et­tä jos rak­kaut­ta haen, se ei ole hen­kis­tä si­val­te­lua ei­kä epä­luot­ta­mus­ta. Näin riit­tä­väs­ti pa­ri­suh­teen kil­pai­lu­e­le­ment­tiä lap­suu­des­sa­ni.

Suo­men­ruot­sa­lai­nen luok­ka­leik­ki

Lau­ra on ol­lut yli 30 vuot­ta nai­mi­sis­sa suo­men­ruot­sa­lai­sen ju­ris­tin Tho­mas Fors­sin kans­sa. Hä­nes­sä vie­hät­ti­vät huu­mo­ri, elä­mä­nar­vot ja tapa kat­soa maa­il­maa. Ruot­sin kiel­tä Lau­ra on ai­na har­ras­ta­nut ja pu­huu sitä hy­vin. Kie­li ei ole edes kiin­nos­ta­va asia kol­mi­kie­li­ses­sä ko­dis­sa kas­va­neel­le.

– Oman per­hee­ni mal­le­ja tois­tan sii­nä, et­tä pu­hum­me ja rii­te­lem­me avoi­mes­ti. Rii­ta ei mer­kit­se epä­so­pua, vaan on kei­no ar­gu­men­toi­da. Suo­ruus, reip­paus ja roh­keus sa­noa myös epä­miel­lyt­tä­viä asi­oi­ta tu­le­vat per­hees­tä­ni.

Puo­li­son suo­men­ruot­sa­lai­sen su­vun his­to­ri­a­tie­toi­suus vie voi­ton Kol­ben per­hees­tä. Lan­gat pi­de­tään kä­sis­sä hie­no­va­rai­ses­ti, ja suut pan­naan sup­puun ah­dis­ta­vien asi­oi­den edes­sä. Ank­ka­lam­mi­kon kes­kus­te­lu­nai­heet oli­vat en­sin ou­to­ja.

– Olen tun­nis­ta­nut pie­nes­tä as­ti kie­len ja luo­kan yh­tey­den. Sil­ti en suo­men­ruot­sa­lai­sen su­vun pa­ris­sa osan­nut luok­ka­leik­kiä, jota puhe piti si­säl­lään. Ta­ri­nat pik­ku­ser­kun vai­mon kah­dek­san­nen puo­li­son elä­mäs­tä ei­vät oli­si voi­neet vä­hem­pää kiin­nos­taa.

Äi­ti sa­noi, et­tä ty­tär pää­si nai­mi­siin

Kun Lau­ra ja Tho­mas me­ni­vät nai­mi­siin, ap­pi to­te­si: lika barn le­ker bäst. Lau­ra ar­ve­lee, et­tä se voi pi­tää paik­kan­sa. Hä­nen äi­tin­sä sa­noi, et­tä ty­tär vih­doin­kin pää­si nai­mi­siin.

– Se oli äi­ti­mäi­nen tapa il­mais­ta, et­tä joku kel­pa­si nirp­pa­no­kal­le tyt­tä­rel­le. Nyt sama huo­li konk­re­ti­soi­tuu, kun nuo­ret, kou­lu­te­tut nai­set miet­ti­vät, mik­si avi­oi­tua, kun on ki­vam­paa il­man mies­tä nur­kis­sa.

Pa­ria ha­e­taan niin deit­ti­so­vel­luk­sis­ta kuin te­le­vi­sio-oh­jel­mis­ta. En­sit­ref­fit alt­ta­ril­la -oh­jel­ma muis­tut­taa jär­jes­tet­tyä avi­o­liit­toa, pait­si et­tä tie­to­ko­ne­oh­jel­ma vas­taa sa­mois­ta jär­jes­te­lyis­tä kuin rab­bi tai su­ku­lai­set.

– Ja on­ko hyvä van­hem­pie­ni­kaan mal­li, pak­ko­a­vi­o­liit­to jou­lu­kuus­sa 1955, kun vau­va oli tu­los­sa? Avi­o­lii­ton pe­rus­ta­na pi­täi­si ol­la idea sii­tä, et­tä elää yh­des­sä kau­an.

Lue Lau­ra Kol­ben koko haas­tat­te­lu Oman Ajan nu­me­ros­ta 14/2019, joka il­mes­tyy 27.11.

Lau­ra Kol­be, 62
Fi­lo­so­fi­an toh­to­ri, his­to­ri­oit­si­ja, Hel­sin­gin yli­o­pis­ton Eu­roo­pan his­to­ri­an pro­fes­so­ri

Hel­sin­gin kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu 2004 al­ka­en (kesk.)

Per­he
Puo­li­so Tho­mas Forss ja kak­si ai­kuis­ta las­ta.

Kir­jo­ja
Koti, katu ja kort­te­li – kau­pun­ki ja mo­der­ni mie­li, 2018.

Ny­ky­a­jan nai­nen, 2016.
Ylä­luok­ka – ole­mi­sen sie­tä­mä­tön vai­keus, 2014.
Kat­rii­na Jär­vi­sen kans­sa:
So­pi­via ja so­pi­mat­to­mia – lem­pi, luok­ka ja suo­ma­lai­nen pa­ri­suh­de, 2019.
Luok­ka­ret­kel­lä hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­nas­sa, 2007.
(Kaik­ki Kir­ja­pa­ja)

Lue Myös