Artikkeli

Hanna Linnakko

Pek­ka Säi­lä

Heli Hämäläinen: ”Minun oli hyvin vaikea myöntää tilannetta itselleni”

Heli yritti salata läheisiltään, miten huonosti hän voi. Masennus johti työkyvyttömyyteen, mutta vähitellen vointi parani ja nyt Heli auttaa muita toipuvia.

Heli Hä­mä­läi­nen sai­ras­tui ma­sen­nuk­seen yli 20 vuot­ta sit­ten stres­sin ja elä­mäs­sä ta­pah­tu­nei­den vas­toin­käy­mis­ten seu­rauk­se­na. Heli ei it­se aja­tel­lut ole­van­sa ma­sen­tu­nut vaan stres­saan­tu­nut. Oi­reet huo­ma­si työ­paik­ka­lää­kä­ri ru­tii­ni­tar­kas­tuk­sen yh­tey­des­sä.

– Mi­nun oli hy­vin vai­kea myön­tää ti­lan­net­ta it­sel­le­ni. Yri­tin vain sin­ni­tel­lä vii­mei­seen saak­ka. Jopa omil­le lap­sil­le­ni ti­lan­teen va­ka­vuus tuli yl­lä­tyk­se­nä, Heli ker­too.

Heli sai ma­sen­nuk­seen lää­ke­hoi­toa, te­ra­pi­aa ja sai­raa­la­hoi­toa. Kun hän oli läh­dös­sä hoi­to­jak­sol­le sai­raa­laan, hän jät­ti lap­sil­le la­pun, et­tä ”me­nen sai­raa­laan”. Lap­set luu­li­vat, et­tä hän me­nee sin­ne kat­so­maan jo­ta­ku­ta muu­ta. Heli yrit­ti sa­la­ta heil­tä, kuin­ka huo­nos­ti hän voi.

Ver­tais­tu­kea pu­he­li­mes­sa

Heli jou­tui mo­nien vai­hei­den jäl­keen lo­pul­ta jää­mään työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keel­le. Hän tun­si kai­paa­van­sa tu­kea ja tart­tui ker­ran pu­he­li­meen ja soit­ti Mie­len­ter­vey­den kes­kus­liit­toon. Ver­tais­tu­ki­pu­he­li­mes­sa hän kes­kus­te­li ko­ke­mu­sa­si­an­tun­ti­jan ja kun­tou­tus­neu­vo­jan kans­sa. Hän sai neu­vo­ja ja koki tul­leen­sa kuul­luk­si.

– Kun voin­ti­ni pa­ra­ni, ajat­te­lin, et­tä ha­lu­an it­se­kin va­paa­eh­tois­työ­hön ver­tais­neu­vo­jak­si.

Heli haki ja pää­si Mie­len­ter­vey­den kes­kus­lii­ton jär­jes­tä­mään ver­tais­neu­vo­ja­kou­lu­tuk­seen. Nel­jä kuu­kaut­ta kes­tä­nyt kurs­si to­teu­tet­tiin pien­ryh­mäs­sä mo­ni­muo­toi­ses­ti. Kurs­sil­la hän ta­pa­si mui­ta sa­mas­sa elä­män­ti­lan­tees­sa ole­via. Yh­teys ja ko­ke­mus­ten ja­ka­mi­nen mui­den kans­sa tun­tui va­paut­ta­val­ta.

Elä­mään pa­la­si mie­lek­kyys ja tun­ne sii­tä, et­tä hän­tä tar­vit­tiin.

Heli kuun­te­lee

Ny­kyi­sin Heli aut­taa mui­ta Mie­len­ter­vey­den kes­kus­lii­ton neu­von­nas­sa. Hän vas­taa ver­tais­tu­ki­pu­he­li­mes­sa ja chat-pal­ve­lus­sa ja on vä­lil­lä ta­vat­ta­vis­sa MTKL:n käyn­ti­pis­tees­sä.

Neu­von­ta­pal­ve­lui­hin voi ot­taa yh­teyt­tä kuka ta­han­sa ni­met­tö­mä­nä kes­kus­tel­lak­seen omas­ta ti­lan­tees­taan tai lä­hei­sen sai­ras­tu­mi­ses­ta. Myös mis­tä ta­han­sa muus­ta mie­len­ter­vey­teen liit­ty­väs­tä asi­as­ta voi ky­syä.

– Ko­ke­mu­sa­si­an­tun­ti­ja an­taa ky­sy­jil­le tie­toa ja ide­oi­ta sii­tä, kuin­ka pääs­tä eteen­päin. Toi­si­naan jo se­kin hel­pot­taa ma­sen­tu­neen tai ah­dis­tu­neen ih­mi­sen oloa, kun hän saa ker­toa omis­ta ko­ke­muk­sis­taan elä­mään, hoi­toon ja kun­tou­tu­mi­seen liit­ty­en.

Heli ker­too, et­tä työs­sä on pa­ras­ta, kun ko­kee, et­tä yh­tey­de­not­ta­jan olo hel­pot­tuu kes­kus­te­lun ai­ka­na ja hän tu­lee ai­dos­ti koh­da­tuk­si. Ih­mi­set saat­ta­vat myös soit­taa uu­del­leen ja ker­toa kuu­lu­mi­si­aan.

– Us­kon, et­tä ko­ke­mu­sa­si­an­tun­ti­jan työl­lä on oi­ke­as­ti mer­ki­tys­tä. Elän täl­lä het­kel­lä pa­ras­ta ai­kaa elä­mäs­sä­ni, var­mas­ti pal­jol­ti myös aut­ta­mis­työn an­si­os­ta.

Li­sä­tie­to­ja neu­von­nas­ta, tu­ki­pu­he­li­mes­ta ja ver­tais­neu­vo­ja­kurs­seis­ta www.mtkl.fi

Lä­hei­sen kei­not aut­taa ma­sen­tu­nut­ta

Mi­ten pi­täi­si suh­tau­tua ma­sen­tu­neen ih­mi­sen oi­rei­siin?

- Lä­hei­nen ih­mi­nen aut­taa par­hai­ten ma­sen­tu­nut­ta kuun­te­le­mal­la, suh­tau­tu­mal­la myö­tä­tun­toi­ses­ti hä­nen vai­keuk­siin­sa ja aut­ta­mal­la ar­jen toi­min­nois­sa. Ma­sen­tu­neen ti­lan­net­ta ei pidä kau­his­tel­la vaan yl­lä­pi­tää rau­hal­lis­ta ja toi­vei­kas­ta il­ma­pii­riä, kos­ka useim­mis­sa ta­pauk­sis­sa ma­sen­nuk­ses­ta pääs­tään yli.

Mil­lai­sia sa­no­ja tai te­ko­ja pi­täi­si vält­tää?

- Ma­sen­tu­neel­le ei pi­täi­si sa­noa: “yrit­täi­sit nyt rei­pas­tua”, “täy­tyy­hän si­nun nyt edes yrit­tää” tms. Ma­sen­tu­nut­ta ei pidä mis­sään ta­pauk­ses­sa moit­tia tai syyl­lis­tää hä­nen jak­sa­mat­to­muu­des­taan. Hän syyl­lis­tää lii­ak­si­kin it­se­ään sii­tä, et­tei pys­ty tai jak­sa en­ti­seen ta­paan. Moit­ti­va puhe saa hä­net tun­te­maan it­sen­sä epä­on­nis­tu­neek­si ja ar­vot­to­mak­si. Hy­vää tar­koit­ta­va pa­tis­te­lu ei toi­mi, vaan sy­ven­tää toi­vot­to­muut­ta, kun toi­nen ei koe pys­ty­vän­sä sii­hen mitä hä­nel­tä toi­vo­taan.

Mi­ten voin ol­la hyö­dyk­si avun ha­ke­mi­ses­sa?

- Jos ma­sen­tu­nut ei jak­sa it­se, lä­hei­nen voi sel­vit­tää am­mat­ti-ih­mi­sen luok­se pää­se­mi­sen mah­dol­li­suu­det tai omas­ta ter­veys­kes­kuk­ses­ta saa­ta­vat pal­ve­lut. Al­ku­vai­hees­sa saa­tu apu voi es­tää ma­sen­nuk­sen sy­ve­ne­mi­sen.

Mit­kä ovat sel­kei­tä hä­ly­tys­merk­ke­jä, et­tä asi­aan on syy­tä tart­tua ri­pe­äs­ti?

- Jos ma­sen­tu­neen oloi­nen ih­mi­nen ei jak­sa nous­ta aa­mui­sin sän­gys­tään, le­päi­lee pal­jon, on aloi­te­ky­vy­tön ei­kä pys­ty hoi­ta­maan nor­maa­le­ja vel­voit­tei­taan. Myös uni­on­gel­mat ja ruo­ka­ha­lut­to­muus voi­vat vai­va­ta. Apua pi­täi­si saa­da vii­meis­tään sil­loin, jos ih­mi­nen on it­kui­nen tai hä­nen pu­heit­ten­sa si­säl­tö kään­tyy toi­vot­to­maan, jopa it­se­tu­hoi­seen suun­taan.

Mi­ten huo­leh­din ma­sen­tu­neen omai­se­na omas­ta jak­sa­mi­ses­ta­ni?

- Kun kyse on lä­hei­ses­tä per­heen­jä­se­nes­tä, huo­li nou­see taa­kak­si myös omai­sen har­teil­le. Kun syn­tyy “ah­dis­tus ah­dis­tuk­ses­ta” oma ma­sen­tu­mi­nen voi ol­la lä­hel­lä. Oli­si­kin hyvä jat­kaa mää­rä­tie­toi­ses­ti omaa elä­mään­sä lä­hei­sen ma­sen­nuk­ses­ta huo­li­mat­ta ja osal­lis­tua nii­hin asi­oi­hin, jot­ka tuot­ta­vat mie­li­hy­vää. Kun oma ter­veys säi­lyy, jak­saa ol­la roh­kai­si­ja­na ja toi­von yl­lä­pi­tä­jä­nä ma­sen­tu­neel­le, jol­le täl­lai­nen tuki on hy­vin tär­ke­ää.

Vas­taa­ja­na psy­ko­lo­gi, psy­ko­te­ra­peut­ti Ei­ja Hon­ka­la

Lue Myös