Artikkeli
Henkilökuva

Mari Lahti

Sari La­pin­lei­mu

Filosofian tohtori Johanna Blomqvist - Energiahoito muutti maailmani

Filosofian tohtori Johanna Blomqvist työskenteli lähes 15 vuotta huippututkijoiden ja supertietokoneiden maailmassa. Läheisten sairastumisten myötä uraputki vaihtui energiahoitoihin.

Kuka?

Jo­han­na Blomq­vist Ikä: 44 Per­he: Avi­o­mies, 10- ja 13 -vuo­ti­aat lap­set ja Ot­to-kis­sa. Har­ras­tuk­set: Me­di­toin­ti, joo­ga, lenk­kei­ly, maa­laa­mi­nen.

Väit­te­lin toh­to­rik­si fy­sii­kas­ta vuon­na 2001. Väi­tös­kir­jaa­ni var­ten las­kin su­per­tie­to­ko­neil­la mah­dol­li­sim­man tark­ko­ja ra­ken­tei­ta eri­lai­sil­le mo­le­kyy­leil­le. Nii­tä käy­tet­tiin mal­lin ra­ken­ta­mi­ses­sa isom­mil­le mo­le­kyy­leil­le. Mal­lia voi­tiin hyö­dyn­tää uu­sien ma­te­ri­aa­lien, ku­ten väi­tös­kir­jas­sa­ni kes­to­vaip­poi­hin käy­tet­tä­vien bi­o­ha­jo­a­vien muo­vien, suun­nit­te­le­mi­ses­sa.

Sen jäl­keen työs­ken­te­lin tut­ki­ja­na ja ma­te­maa­tik­ko­na pie­nes­sä bi­o­fir­mas­sa. Suun­nit­te­lim­me tut­ki­joil­le ja lää­kä­reil­le oh­jel­mis­to­työ­ka­lu­ja, joil­la he pys­tyi­vät sel­vit­tä­mään ha­lu­a­mi­aan asi­oi­ta tut­ki­mis­taan yh­dis­teis­tä. Hain työ­hön mo­ni­tie­tei­sen ym­pä­ris­tön vuok­si ja saa­dak­se­ni li­sää ko­ke­mus­ta koo­daa­mi­ses­ta.

Unel­mien työ­paik­ka

En­sim­mäi­sen äi­tiys­lo­ma­ni lop­pu­es­sa sain so­vel­lu­sa­si­an­tun­ti­jan pai­kan su­per­tie­to­ko­ne­pal­ve­lui­ta tar­jo­a­vas­ta it-fir­mas­ta.

Teh­tä­väm­me oli tu­kea tut­ki­joi­ta esi­mer­kik­si haas­tei­den rat­ko­mi­ses­sa su­per­tie­to­ko­nei­den avul­la sekä tut­ki­mus­da­tan kä­sit­te­lys­sä. Ve­din myös yri­tyk­sen toi­min­nan laa­tuun ja ke­hi­tyk­seen sekä da­tan­kä­sit­te­lyyn kes­kit­ty­nyt­tä ryh­mää.

Toi­min so­vel­lu­sa­si­an­tun­ti­ja­na, van­hem­pa­na so­vel­lu­sa­si­an­tun­ti­ja­na ja ke­hi­tys­pääl­lik­kö­nä lä­hes kym­me­nen vuot­ta. Sain työs­ken­nel­lä avoi­mes­sa il­ma­pii­ris­sä mui­den sa­man­hen­kis­ten kans­sa. Mo­net kol­le­gat oli­vat toh­to­rei­ta ja tut­ki­joi­ta – ja kah­vi­pöy­tä­kes­kus­te­lut toi­si­naan erit­täin mie­len­kiin­toi­sia. Viih­dyin täs­sä työs­sä erit­täin hy­vin.

En­si­kos­ke­tus rei­kiin

Vuon­na 2011 lä­hi­pii­ris­sä­ni sat­tui usei­ta sai­ras­tu­mi­sia: oli ve­ren­pai­ne­tau­tia, tu­leh­duk­sel­li­sia suo­lis­to­sai­rauk­sia, kil­pi­rau­has­vai­vo­ja ja syö­pää. Nii­hin tar­jot­tiin ai­no­a­na rat­kai­su­na eli­ni­käis­tä lää­ki­tys­tä, ei­kä edes se ol­lut ai­na mah­dol­lis­ta.

Tie­toa et­sies­sä­ni tör­mä­sin pro­fes­so­ri Wil­li­am "Bill" Bengs­to­nin ener­gi­a­hoi­to­me­ne­tel­mään, jon­ka teho oli to­det­tu käy­tän­nös­sä. Hän oli teh­nyt sii­tä myös tie­teel­li­ses­ti kor­rek­tin la­bo­ra­to­ri­o­tut­ki­muk­sen.

Sii­nä hoi­det­tiin tap­pa­vaa rin­ta­syö­pä­muo­toa sai­ras­ta­via hii­riä, ja tu­lok­set oli­vat häm­mäs­tyt­tä­viä: en­sim­mäis­tä ker­taa hii­riä myös pa­ra­ni. Ih­met­te­lin, mik­si täs­tä tu­lok­ses­ta ei tie­det­ty laa­jem­min.

Opet­te­lin me­ne­tel­män it­se. Ai­ka pian pää­dyin rei­ki­kurs­sil­le, kos­ka rei­ki on tek­niik­ka­na huo­mat­ta­vas­ti Bengs­to­nin me­ne­tel­mää yk­sin­ker­tai­sem­pi. Val­mis­tuin rei­ki­hoi­ta­jak­si ja -opet­ta­jak­si ja sit­tem­min myös hyp­noo­si­hoi­ta­jak­si.

Vai­kut­ta­via ko­ke­muk­sia

Olin rei­ki­kurs­sien jäl­keen­kin ai­ka epäi­le­vä. Hoi­det­ta­vie­ni ko­ke­muk­set oli­vat kui­ten­kin niin voi­mak­kai­ta, et­tä nii­tä ei voi­nut si­vuut­taa. Eh­kä vai­kut­ta­vin oli hoi­ta­ma­ni Mel­li-koi­ra, jon­ka pa­ran­tu­mat­to­mak­si luo­ki­tel­tu kas­vain pa­ra­ni noin nel­jän kuu­kau­den ener­gi­a­hoi­don myö­tä. Eläin­hän ei us­ko tai ole us­ko­mat­ta hoi­don te­hoon, mikä eli­mi­noi lu­me­vai­ku­tuk­sen.

Opin ha­vain­noi­maan tun­te­muk­si­a­ni hoi­don ai­ka­na. Esi­mer­kik­si läm­mön tun­ne kä­sis­sä tun­tui eri­lai­sel­ta eri­tyyp­pis­ten haa­vo­jen ja ki­pu­pis­tei­den koh­dal­la. Aloin saa­da mie­li­ku­via, jot­ka osoit­tau­tui­vat mer­kit­tä­vik­si hoi­det­ta­van vai­van kan­nal­ta. Li­säk­si huo­ma­sin nä­ke­vä­ni sul­je­tuin sil­min vä­re­jä, jot­ka ne­kin tun­tui­vat liit­ty­vän hoi­toon. Tut­ki­ja­na luon­te­va tapa jä­sen­tää hoi­toa oli ke­rä­tä da­taa näis­tä ko­ke­muk­sis­ta.

Sa­man asi­an kak­si puol­ta

Olin pe­rus­ta­nut jo 2012 oman Ener­gi­a­vuo-ni­mi­sen hy­vin­voin­tiy­ri­tyk­sen työn ohes­sa. Kol­me vuot­ta sit­ten jä­tin päi­vä­työn.

Aloin ta­ju­ta, et­tä tie­teen­te­ki­jän loo­gi­nen ajat­te­lu ja ener­gi­a­hoi­toi­hin liit­ty­vä eri­lai­nen lä­hes­ty­mi­nen ei­vät ol­leet vas­tak­kai­sia vaan sa­man asi­an eri puo­lia. Ne tar­jo­si­vat mah­dol­li­suu­den ym­mär­tää jo­ta­kin enem­män – ja sa­mal­la an­taa enem­män myös muil­le.

Syn­tyi idea kir­jas­ta. Ko­ko­sin sii­hen tut­ki­mus­tu­lok­sia ener­gi­a­hoi­dois­ta ja tein joi­ta­kin alus­ta­via tut­ki­muk­sia myös it­se. Tut­ki­mus­tie­toa löy­tyi riit­tä­väs­ti alus­ta­vien joh­to­pää­tös­ten te­ke­mi­seen.

Kir­ja­ni Kvant­ti­fy­sii­kas­ta ener­gi­a­hoi­toi­hin – fyy­si­kon mat­ka mie­leen ja pa­ra­ne­mi­seen jul­kais­tiin noin vuo­si sit­ten, ja sii­tä on otet­tu nyt kol­mas pai­nos. Se on jul­kais­tu myös ää­ni­kir­ja­na, ja eng­lan­nin­kie­li­nen ver­sio on työn al­la.

Elä­mä tun­tuu hel­pom­mal­ta

Olen pi­tä­nyt koko yrit­tä­jyy­te­ni ajan muu­tok­siin, it­sen­sä ym­mär­tä­mi­seen ja jak­sa­mi­seen liit­ty­viä lu­en­to­ja yri­tyk­sil­le ja ryh­mil­le.

Teen rei­ki- ja hyp­noo­si­hoi­to­ja ja ve­dän rei­ki­kurs­se­ja ja eri­lai­sia works­ho­pe­ja. Suun­ni­tel­mis­sa on toi­nen kir­ja ja jol­la­kin ai­ka­vä­lil­lä ener­gi­a­hoi­toi­hin liit­ty­vä tut­ki­mus.

Maa­il­man­ku­va­ni on muut­tu­nut pal­jon: en ajat­te­le enää niin ma­te­ri­a­lis­ti­ses­ti. Kaik­ki on tu­los­ta sii­tä, mitä teen mie­len ta­sol­la: aja­tuk­sil­la­ni ja tun­teil­la­ni on vai­ku­tus­ta to­del­li­suu­tee­ni. Nä­ke­mys­tä tu­ke­vat myös use­at tut­ki­mus­tu­lok­set.

Moni on ky­sy­nyt, mil­tä mi­nus­ta tun­tuu, kun jä­tin työ­ni ja kai­ken van­han. En koe jät­tä­nee­ni mi­tään. Olen vain löy­tä­nyt mie­lek­kään ta­van to­teut­taa kaik­kea tä­hän men­nes­sä op­pi­maa­ni ja ko­ke­maa­ni.

Elä­mä tun­tuu ai­kai­sem­paa hel­pom­mal­ta. Osaan lait­taa asi­oi­ta oi­ke­aan mit­ta­kaa­vaan, en stres­saa niin pal­jon. Ym­mär­rän myös, et­tä jos asi­at me­ne­vät eri ta­val­la kuin olin aja­tel­lut, se ei vält­tä­mät­tä tar­koi­ta, et­tä ne me­ne­vät vää­rin.

Eräs­tä Al­bert Eins­tei­nin lai­naus­ta muo­ka­ten: ”Voit elää elä­mää­si aja­tel­len, et­tä kaik­ki on vain sat­tu­maa tai voit aja­tel­la, et­tä kaik­ki ko­ke­ma­si on mer­ki­tyk­sel­lis­tä ja juu­ri si­nua var­ten opik­si luo­tua.” – Loo­gi­nen ajat­te­lu aut­taa myös ener­gi­a­hoi­dois­sa.

3 tär­ke­ää

1 Luo­ta omiin ko­ke­muk­sii­si. Ih­mi­set, vai­vat ja hoi­to­me­ne­tel­mät ovat eri­lai­sia. Se mikä toi­mii yh­del­le, ei vält­tä­mät­tä toi­mi toi­sel­le. Oma ko­ke­mus on tär­kein ja oi­ke­as­sa.

2 Haas­ta omaa ajat­te­lu­a­si. Oman maa­il­man­ku­van muut­ta­mi­nen läh­tee usein liik­keel­le pa­kon edes­sä, krii­sin kaut­ta. Uu­siin asi­oi­hin oli­si kui­ten­kin hyvä tu­tus­tua ja omaa maa­il­man­ku­vaa avar­taa myös va­paa­eh­toi­ses­ti, sil­lä ”sitä näet, mitä haet”.

3 Ole läs­nä ja kuun­te­le si­sin­tä­si. Meil­lä on ta­pa­na ha­kea vas­tauk­sia it­sem­me ul­ko­puo­lel­ta. Eri­lai­set kurs­sit ja kes­kus­te­lut ovat hy­viä, mut­ta usein vas­tauk­set löy­ty­vät, kun py­säh­dym­me kuun­te­le­maan si­sin­täm­me. – Hyp­noo­sin avul­la ha­lu­sin ym­mär­tää mi­ten mie­li vai­kut­taa hoi­toon ja sen lop­pu­tu­lok­seen, Jo­han­na Blomq­vist ker­too.

Lue Myös