Artikkeli

Päi­vi Lip­po­nen Mika Pol­la­ri ku­vat

Huf­fin per­he

Elämä koripallon ehdoilla

Huffien perheessä koripallo on elämän keskipiste. Isä Leon saapui Suomeen pelaamaan 1975 ja hänestä tuli yksi suomalaisen sarjakoriksen merkittävimpiä pelaajia. Poika Shawn on Suomen maajoukkueen kapteeni. Seuraavakin Huffien polvi heittelee jo koreja olohuoneessa.

Su­si­jen­gin kap­tee­ni Shawn Huff kaa­taa kah­via vaa­le­an­pu­nai­seen muu­mi­mu­kiin Huf­fin per­heen ri­vi­ta­lon olo­huo­nees­sa Hel­sin­gin Vuo­saa­res­sa. Shaw­nin van­hem­mat, ko­ri­pal­lo­val­men­ta­ja Leon Huff ja opet­ta­ja Kris­tii­na Huff, ovat tul­leet kah­vil­le.

He ker­to­vat, kuin­ka Shawn aloit­ti ko­ri­pal­lon.

– En pa­kot­ta­nut Shaw­nia pe­laa­maan, Leon sa­noo.

Shawn aloit­ti­kin ko­ri­pal­lon ”iäk­kää­nä”, 12-vuo­ti­aa­na. Pie­nem­pä­nä hän­tä kieh­toi­vat enem­män ul­ko­lei­kit ka­ve­rei­den kans­sa.

– Mut­ta kun halu pe­la­ta syt­tyi, ha­lu­sin heti am­mat­ti­lai­sek­si, Shawn sa­noo.

Suo­mes­sa oli hy­vää ruo­kaa

Shaw­nin isä Leon Huff tuli Suo­meen vuon­na 1975 pe­laa­maan ko­ri­pal­loa Jo­en­suun Ka­ta­jaan. 25-vuo­ti­as jenk­ki oli jouk­ku­een en­sim­mäi­nen ul­ko­maa­lai­nen pe­laa­ja.

Leon Huff kas­voi seit­sen­lap­si­ses­sa per­hees­sä Il­li­nois’n osa­val­ti­os­sa Al­to­nis­sa. Ko­ri­pal­lo vei hä­net kah­dek­si vuo­dek­si Ju­ni­or Col­le­geen Tek­sa­siin. Ur­hei­li­jat oli­vat kou­lun ai­no­at mus­tai­hoi­set. Ra­sis­mi oli jo­ka­päi­väis­tä. Sit­ten Leon opis­ke­li Dra­ken yli­o­pis­tos­sa. Hän ei jat­ka­nut suo­raan ko­ri­pal­lo­am­mat­ti­lai­se­na, vaan teki mui­ta töi­tä.

En­nen muut­toa Jo­en­suu­hun Leon oli käy­nyt Suo­mes­sa ker­ran. USA:n maa­jouk­kue teki 1974 tur­naus­mat­kan Neu­vos­to­liit­toon ja pe­la­si pa­la­tes­saan ot­te­lut Hel­sin­gis­sä ja Lah­des­sa.

– Suo­mes­sa oli hy­vää ruo­kaa, ja söim­me pal­jon, Leon vit­sai­lee.

Tä­nään Leon Huf­fia pi­de­tään yh­te­nä suo­ma­lai­sen pää­sar­ja­ko­ri­pal­lon mer­kit­tä­vim­mis­tä pe­laa­jis­ta. Hän lo­pet­ti pe­liu­ran­sa vas­ta 45-vuo­ti­aa­na, 1995. Hän siir­tyi val­men­ta­jak­si ja val­men­taa vie­lä­kin, vaik­ka on jo an­sai­tul­la eläk­keel­lä.

Ero ei hai­tan­nut van­hem­muut­ta

Leon koh­ta­si Hel­sin­ki Klu­bil­la Kris­tii­nan vuon­na 1981. Se oli me­noa. Koti pe­rus­tet­tiin Ja­ko­mä­en­tie kuu­teen. Shawn ja pik­ku­ve­li Mic­ha­el syn­tyi­vät.

Nyt Shaw­nin lap­suus­seu­tu on ka­don­nut, Ja­ko­mä­en ko­ti­ta­lo on pu­ret­tu.

Van­hem­mat ero­si­vat nii­hin ai­koi­hin, kun Shawn meni ylä­as­teel­le. Isä Leon jäi asu­maan Ja­ko­mä­keen. Äi­ti Kris­tii­na muut­ti poi­kien kans­sa Ori­o­nin­ka­dul­le, Her­man­niin. Po­jat asui­vat vuo­ro­tel­len kum­man­kin luo­na.

– Eros­ta huo­li­mat­ta isän ja äi­din van­hem­muus ei kär­si­nyt. Lo­mis­ta so­vit­tiin yh­des­sä, ja ar­ki su­jui kit­kat­ta, Shawn ker­too.

Bus­sis­sa luin läk­sy­jä ja nu­kuin

Shaw­nin har­joi­tus- ja pe­li­ka­len­te­ri ryt­mit­ti ar­jen, vii­kon­lo­put ja lo­mat. Se työl­lis­ti eri­tyi­ses­ti äi­tiä. Kris­tii­na ei seis­syt ken­tän lai­dal­la vaan huol­si. Kus­kaa­mis­ta oli pal­jon, sil­lä har­joi­tus­ten li­säk­si ot­te­lui­ta oli vii­koit­tain. Pe­su­ko­ne pyö­ri jat­ku­vas­ti, ja Kris­tii­na vit­sai­lee, et­tä kui­vaus­rum­pu on maa­il­man pa­ras kek­sin­tö.

Ruo­an tar­ve oli kä­sit­tä­mä­tön.

– Läm­min­tä ruo­kaa oli ol­ta­va tar­jol­la jat­ku­vas­ti. Pik­ku vä­li­pa­loil­la ei oli­si pär­jät­ty, Kris­tii­na ker­too.

Kris­tii­na ja Shawn kiit­tä­vät myös Hel­sin­gin jouk­ko­lii­ken­net­tä. Rei­tit har­joi­tuk­siin ja pe­lei­hin et­sit­tiin pu­he­lin­lu­et­te­lon kart­ta­o­si­os­ta.

– Luin läk­sy­jä bus­sis­sa. Jos­kus nu­kah­te­lin niin, et­tä me­nin py­sä­kin ohi, Shawn ker­too.

En ha­lun­nut isää kat­so­moon

Shawn sa­noo ol­leen­sa aluk­si huo­no pe­laa­ja. Ko­rien teko ei su­ju­nut, ei­kä hän osan­nut ot­taa paik­kaan­sa pe­li­ken­täl­lä.

– Hä­vet­ti niin pal­jon, et­ten ha­lun­nut isän tu­le­van kat­so­maan pe­le­jä­ni eka­na vuon­na. Ha­lu­sin ol­la en­sin tar­peek­si hyvä, hän ker­too.

Leon-isä kun­ni­oit­ti toi­vet­ta. It­se­kin kah­den lap­sen isä­nä Shawn ar­vos­taa sitä, sil­lä tot­ta kai van­hem­pa­na ha­lu­ai­si ol­la pe­leis­sä tu­ke­mas­sa las­taan.

Seu­rat­ree­nien li­säk­si Shawn pal­lot­te­li ul­ko­na sään sal­lies­sa ja pe­la­si Ki­sa­hal­lis­sa ka­ve­rei­den kans­sa. Vuo­des­sa hän oli yk­si jouk­ku­een­sa par­hais­ta pe­laa­jis­ta.

– En oli­si voi­nut us­koa niin no­pe­aan ke­hi­tys­vauh­tiin. Poi­ka edis­tyi no­pe­am­min kuin minä nuo­re­na, Leon sa­noo.

ha­lu­sin ko­kea yli­o­pis­to­ko­ri­pal­lon

Äi­ti piti sil­mäl­lä Shaw­nin kou­lun­käyn­tiä. Po­jan kes­ki­ar­vo keik­kui yh­dek­säs­sä, jo­ten huol­ta ei ol­lut.

– Pe­ri­aat­tee­ni oli, et­tä jos kou­lun­käyn­ti ei suju, ko­ris­ta­kaan ei pe­la­ta, Kris­tii­na sa­noo.

Mä­ke­län­rin­teen ur­hei­lu­lu­ki­on jäl­keen Shaw­nin piti päät­tää, pes­tau­tu­a­ko am­mat­ti­lai­sek­si Eu­roop­paan vai läh­te­ä­kö opis­ke­le­maan.

– En ko­ke­nut ole­va­ni vie­lä val­mis am­mat­ti­lai­sek­si. Tar­vit­sin ai­kaa kyp­syä pe­laa­ja­na ja ih­mi­se­nä.

Shawn ja Leon lä­het­ti­vät VHS-ka­se­teil­la ot­te­lu­näyt­tei­tä At­lan­tin yli. Shawn sai 2003 sti­pen­din Val­pa­rai­son yli­o­pis­toon In­di­a­naan.

– Van­hem­mil­la­ni on aka­tee­mi­nen kou­lu­tus. Ajat­te­lin, et­tä tut­kin­to on hyvä tur­va­verk­ko, jos ta­pah­tuu ikä­viä asi­oi­ta. Ha­lu­sin myös ko­kea ame­rik­ka­lai­sen yli­o­pis­to­ko­ri­pal­lon, Shawn ker­too.

Ame­ri­kas­sa Shawn it­se­näis­tyi

Shawn ja Kris­tii­na muis­te­le­vat, et­tä ero it­ket­ti, sil­lä tuol­loin ei ol­lut sa­man­lai­sia kei­no­ja pi­tää yh­teyt­tä kuin nyt. Kris­tii­na kui­ten­kin iloit­si poi­kan­sa rat­kai­sus­ta. Hän tie­si tä­män pär­jää­vän.

Shawn ker­too, et­tä yli­o­pis­toon tul­laan hy­vin eri­lai­sis­ta läh­tö­koh­dis­ta. Opis­ke­lu­ka­ve­reil­la oli eri­lai­sia mie­li­pi­tei­tä. Oli ai­nut­laa­tuis­ta koh­da­ta uu­sia ih­mi­siä.

Kun Kris­tii­na mat­kus­ti Ame­rik­kaan ter­veh­ti­mään poi­kaan­sa, hän tun­si yl­peyt­tä. Shawn oli it­se­näis­ty­nyt en­ti­ses­tään ja hoi­ti hie­nos­ti opis­ke­lun ja ur­hei­lun.

– Ame­ri­kas­sa opis­ke­lu on te­ho­kas­ta. Op­pi­tun­tien li­säk­si an­ne­taan hir­veä mää­rä läk­sy­jä. Opet­te­lin kym­men­sor­mi­jär­jes­tel­män, jot­ta pys­tyin kir­joit­ta­maan kaik­ki es­seet ja ana­lyy­sit, Shawn ker­too

Ame­ri­kas­sa opi­nah­jot rek­ry­toi­vat huip­pu­pe­laa­jia ym­pä­ri maa­il­maa ja ki­saa­vat kes­ke­nään ur­hei­lu­kun­ni­as­ta. Myös koko lä­hiyh­tei­sö elää vah­vas­ti mu­ka­na.

– Käsi sy­dä­mel­lä lau­le­taan ot­te­lun alus­sa kan­sal­lis­lau­lu. Pie­ni yli­o­pis­to on kau­pun­gin yl­peys. In­di­a­nas­sa tär­kein laji oli mies­ten ko­ri­pal­lo, Shawn sa­noo.

Shawn nou­si yli­o­pis­ton­sa par­hai­den ur­hei­li­joi­den jouk­koon. Li­säk­si hän me­nes­tyi opin­nois­sa. Hän val­mis­tui so­si­o­lo­gi­an ja kri­mi­no­lo­gi­an kan­di­daa­tik­si.

Ko­ri­pal­lo opet­taa ris­ki­not­toa

Shawn Huf­fin pe­li­lem­pi­ni­mi on Link­ku­veit­si. Se­li­tys kuu­luu niin, et­tä link­ku­veit­si on tar­peel­li­nen ja sil­lä voi teh­dä vaik­ka mitä. Se ei kui­ten­kaan ole eri­kois­veit­si.

– Osaan enem­män kuin yh­den asi­an, mut­ta en ole min­kään alu­een eri­tyi­so­saa­ja, Shawn se­lit­tää.

Ko­ri­pal­lon an­si­os­ta hän on us­kal­ta­nut heit­täy­tyä epä­var­moi­hin ti­lan­tei­siin, ot­taa ris­ke­jä ja teh­dä vir­hei­tä. Vaa­tii myös ko­via her­mo­ja ajaa ko­ril­le tai puo­lus­taa, kun vas­tus­ta­ja juok­see päin.

– Ko­ri­pal­lo on kon­tak­ti­la­ji, jos­sa ol­laan hy­vin lä­hek­käin. Sitä ajat­te­lee ot­ta­van­sa kol­hu­ja vas­taan jouk­ku­een edes­tä. Olen op­pi­nut hy­väk­si kaa­tu­jak­si, en kaa­du pää edel­lä, Shawn ker­too.

Jouk­ku­e­pe­laa­jan on tär­kein­tä ym­mär­tää roo­lin­sa ryh­mäs­sä. Li­säk­si ku­vi­oi­ta on tree­nat­ta­va ja ko­re­ja hei­tet­tä­vä.

– Ase­tin lä­hi­ta­voit­tei­ta osaa­mi­sel­le­ni. Kun saa­vu­tin ne, ase­tin uu­det ta­voit­teet. Tuol­loin ei lan­nis­tu, Shawn neu­voo.

Lap­set opet­ta­vat suh­teel­li­suu­den­ta­jua

Kris­tii­na Huff pal­jas­taa, et­tä per­heen mie­het ovat kil­pai­lu­hen­ki­siä. Ai­na pi­tää yrit­tää voit­taa, vaik­ka ky­sees­sä oli­si kort­ti­pe­li. Le­o­nis­ta oli kä­sit­tä­mä­tön­tä vain pal­lo­tel­la.

– Ihai­len Shaw­nin tai­toa pe­la­ta. Kä­sit­tä­mä­tön kont­ras­ti on ha­lus­sa voit­taa ja sii­nä, mi­ten pääs­tä tap­pi­on yli, Kris­tii­na sa­noo.

Shawn to­te­aa, et­tei pe­lis­sä voi jää­dä su­re­maan pal­lon me­ne­tys­tä. Ko­rin jäl­keen ei voi jää­dä juh­li­maan, sil­lä peli jat­kuu heti. Vir­heet on opit­ta­va unoh­ta­maan. Kat­seen on ol­ta­va koko ajan tu­le­vai­suu­des­sa. Tap­pi­ot on kä­si­tel­tä­vä no­pe­as­ti.

– Hä­vi­ön kir­vel­les­sä on muis­tet­ta­va, et­tä lä­him­mät ih­mi­set tu­ke­vat si­nua. Tap­pi­on mur­het­ta ei saa kaa­taa hei­dän pääl­leen, vaan on otet­ta­va oma het­ki.

Myös lap­set ovat opet­ta­neet Shaw­nil­le suh­teel­li­suu­den­ta­jua.

– Kun tu­len ko­tiin, lap­set ky­sy­vät, ”dad­dy, voi­tit­te­ko pe­lin”. Jos sa­non ei, hei­dän seu­raa­va kom­ment­tin­sa voi ol­la ”mä söin hot­do­gin”.

Nur­kas­sa sei­soo vii­si­vuo­ti­aan No­e­lin ko­ri­pal­lo­te­li­ne. Pa­raa­ti­pai­kal­la on kol­me­vuo­ti­aan Mi­lan keit­ti­ö­le­lu­set­ti pui­si­ne ko­din­ko­nei­neen.

– Mum­ma, Til­dan äi­ti, on hank­ki­nut ne net­ti­kirp­pu­to­reil­ta, Shawn ker­too.

Ko­to­na on rau­hal­lis­ta, sil­lä lap­set ovat päi­vä­ko­dis­sa. Shaw­nin puo­li­so Til­da on ylei­sur­hei­lu­har­joi­tuk­sis­sa.

Ra­sis­mi on pie­nie­leis­tä

Suo­men maa­jouk­ku­ees­sa Shawn on pe­lan­nut vuo­des­ta 2003. Hei­nä­kuus­sa 2015 hä­net va­lit­tiin sen kap­tee­nik­si Han­no Möt­tö­län 15-vuo­ti­sen kau­den jäl­keen.

Shawn pi­tää va­lin­taa suu­re­na kun­ni­a­na. Hän jou­tui miet­ti­mään, mil­lai­sia odo­tuk­sia hä­neen koh­dis­tuu ja kuin­ka hän ky­ke­nee vas­taa­maan nii­hin.

– Olen oma it­se­ni ja py­rin ot­ta­maan pe­laa­jat huo­mi­oon, et­tei ku­kaan ko­ki­si jää­vän­sä ul­ko­puo­li­sek­si. Yri­tän an­taa jouk­ku­eel­le sitä, mitä se kul­loin­kin tar­vit­see. Jos se tar­vit­see ke­ven­nys­tä, haus­ku­tan.

Juu­ri kun Shawn oli va­lit­tu kap­tee­nik­si, Hel­sin­gin Kan­sa­lais­to­ril­la jär­jes­tet­tiin ra­sis­min vas­tai­nen Meil­lä on unel­ma -ta­pah­tu­ma. Sen sy­käh­dyt­tä­vin het­ki oli, kun Su­si­jen­gi saa­pui la­val­le Shaw­nin joh­dol­la. Hän on myös yk­si Pu­nai­nen kort­ti ra­sis­mil­le -hank­keen keu­la­ku­vis­ta.

Ala-as­teel­la Shawn oli kou­lun ai­noa tum­mai­hoi­nen. Ar­mei­jas­sa hän jou­tui ra­sis­ti­sen vit­sai­lun koh­teek­si. Nyt­kään hän ei voi sa­noa, et­tei ko­ki­si Suo­mes­sa syr­jin­tää.

– Ra­sis­mi on pie­nie­leis­tä. Var­ti­ja seu­raa mi­nua kau­pas­sa. Vie­ree­ni ei is­tu­ta jul­ki­sis­sa lii­ken­ne­vä­li­neis­sä. Mi­nua pu­hu­tel­laan eng­lan­nik­si. Näi­tä ta­pah­tuu päi­vit­täin. Mut­ta kos­ka olen lä­hes kak­si­met­ri­nen mies, mi­nul­le ei huu­del­la.

Kes­kus­te­lem­me hä­vi­ä­mi­sen tai­dos­ta

Pe­lat­tu­aan vuo­sia Ita­li­as­sa, Rans­kas­sa ja Sak­sas­sa Shawn on pa­lan­nut Suo­meen. Tou­ko­kuus­sa hän sol­mi kol­men vuo­den so­pi­muk­sen Hel­sin­ki Se­a­gul­l­sin kans­sa.

Se muut­taa ar­jen. Shaw­nin puo­li­so Til­da oli ul­ko­mail­la ko­ti­äi­ti­nä. Nyt hän ai­koo jat­kaa kes­key­ty­nei­tä lä­hi­hoi­ta­jan opin­to­jaan ja ur­hei­lu-uraan­sa pi­tuus- ja kor­keus­hyp­pää­jä­nä. Noel ja Mila saa­vat uu­sia ka­ve­rei­ta päi­vä­ko­dis­sa.

Leon-ukil­la ja Kris­tii­na-mum­mil­la on ai­kaa leik­kiä las­ten­las­ten­sa kans­sa. He voi­vat seu­ra­ta tar­kem­min Shaw­nin pe­le­jä.

Shawn roh­kai­see lap­si­aan ur­hei­lun pa­riin. Mila on osoit­tau­tu­nut in­nok­kaak­si kii­pei­li­jäk­si.

– Myös kil­pai­lu­hen­ki­syys on pe­riy­ty­nyt lap­sil­le. Mon­ta kes­kus­te­lua on pi­tä­nyt käy­dä hä­vi­ä­mi­sen tai­dos­ta, Shawn sa­noo ja nau­raa.

Jut­tu jul­kais­tu Oma Ai­ka -leh­des­sä 9/2019

Lue Myös