Artikkeli

Tii­na Komi

Elämä heittelee – luovutanko vai selviänkö?

Kun elämä heittelee, yhdestä tulee kärsivä valittaja, toinen lamaantuu, mutta kolmas pomppaa sitkeästi takaisin jaloilleen. Miksi sama koettelemus on yhdelle kaiken loppu ja toiselle vain ohimenevä töyssy? Vastaus voi piillä resilienssissä, henkisessä palautumiskyvyssä.

Käym­me elä­mäm­me mit­taan läpi krii­se­jä ja vas­toin­käy­mi­siä. Tu­lee ero, joku sai­ras­tuu tai kuo­lee, on­net­to­muus voi vie­dä lii­kun­ta­ky­vyn. Kamp­pai­lem­me ta­lous­vai­keuk­sien tai va­hin­gol­li­sen ih­mis­suh­teen kans­sa, voim­me me­net­tää työn tai ase­man, teh­dä kon­kurs­sin tai tul­la hy­lä­tyk­si. Unel­ma pirs­tou­tuu tai ys­tä­vä pet­tää. Per­he­o­lot voi­vat ol­la alus­ta as­ti yh­tä suur­ta vas­toin­käy­mis­tä.

Elä­mä jat­kuu sil­ti, mut­ta mil­lai­se­na? Sel­vi­äm­me­kö vai luo­vu­tam­me­ko?

Re­si­liens­si aut­taa sel­viy­ty­mi­ses­sä

Yh­des­tä tu­lee kär­si­vä va­lit­ta­ja, toi­ses­ta kyy­ni­nen, mut­ta kol­mas nou­see uu­des­taan he­vo­sen sel­kään en­tis­tä sin­nik­kääm­pä­nä.

Ih­mi­sil­lä, jot­ka ovat koh­dan­neet elä­mäs­sään vä­hin­tään vii­si suur­ta vai­keut­ta ja sel­vin­neet niis­tä, on tut­ki­mus­ten mu­kaan enem­män vah­vuuk­sia kuin niil­lä, joil­la on ol­lut esi­mer­kik­si vain yk­si suu­ri vas­toin­käy­mi­nen.

Eh­kä tun­net­kin jon­kun täl­lai­sen ih­mi­sen: Hän on ko­ke­nut ko­via, mut­ta on hy­vän­tuu­li­nen ja tyk­kää aut­taa mui­ta. Hä­nel­lä on huu­mo­ria, vaik­ka ai­na ei ole ol­lut ai­het­ta hy­myyn.

Vai­keuk­sis­ta sel­viy­ty­mi­ses­sä aut­taa psyyk­ki­nen pa­lau­tu­mis­ky­ky eli re­si­liens­si. Sitä voi ol­la pal­jon tai vä­hän, mut­ta jo­kai­nen voi har­joi­tel­la ja vah­vis­taa tätä tai­toa koko elä­män­sä.

On­nek­si, sil­lä re­si­liens­sin puu­te al­tis­taa stres­sil­le ja voi joh­taa muun mu­as­sa ma­sen­nuk­seen, ah­dis­tuk­seen, ne­ga­tii­vi­seen käyt­täy­ty­mi­seen ja sai­ras­tu­mi­seen.

Op­ti­mis­ti elää pi­dem­pään

On­nel­li­suus suo­je­lee vas­toin­käy­mi­sis­sä. Sel­viy­ty­mis­tai­dot ovat osoit­tau­tu­neet sa­moik­si kuin on­nel­li­suus­tai­dot, vaik­ka vai­keuk­sis­ta sel­viy­ty­äk­seen ei tar­vit­se ko­kea on­nel­li­suut­ta. Kaik­kea mu­reh­ti­va pes­si­mis­ti­kin voi sel­viy­tyä.

Sto­a­lai­nen fi­lo­so­fi Epik­te­tos to­te­si, et­tä ih­mi­siä ei­vät jär­ky­tä asi­at vaan hei­dän us­ko­muk­sen­sa niis­tä.

Rat­kai­su­kes­kei­nen psy­ko­te­ra­peut­ti ja fi­lo­so­fi Ant­ti S. Mat­ti­la pi­tää op­ti­mis­tis­ta elä­mä­na­sen­net­ta tär­keim­pä­nä te­ki­jä­nä sel­viy­ty­mi­ses­sä. Se hel­pot­taa uu­sien nä­kö­kul­mien, vaih­to­eh­to­jen ja po­si­tii­vis­ten puo­lien löy­tä­mis­tä. Väi­te­tään, et­tä op­ti­mis­mil­la voi saa­da jopa 7–10 vuot­ta li­sää eli­ni­kää.

Huo­mi­on suun­taa­mi­nen po­si­tii­vi­seen ei tar­koi­ta ikä­vien asi­oi­den kiel­tä­mis­tä. Tun­tei­ta ei kan­na­ta tu­kah­dut­taa vaan hy­väk­syä ne. Suru, ma­sen­nus ja ah­dis­tus kuu­lu­vat elä­mään. Tä­män hy­väk­sy­mi­nen edis­tää vas­toin­käy­mi­sis­tä sel­viy­ty­mis­tä. Ki­vun tu­kah­dut­ta­mi­nen vä­hen­tää ih­mi­sen ky­kyä kä­si­tel­lä sitä.

Koko ajan ei kui­ten­kaan kan­na­ta mu­reh­tia. On­gel­mien ajat­te­le­mi­sen voi ra­ja­ta 30 mi­nuut­tiin ja pi­tää esi­mer­kik­si huo­li­päi­vä­kir­jaa. Kun huo­let pul­pah­ta­vat mie­leen vää­räl­lä het­kel­lä, ne voi kir­joit­taa la­pul­le ja siir­tää niis­tä mu­reh­ti­mi­sen huo­li­het­keen.

Epä­on­nis­tu­mi­set opet­ta­vat

Epä­on­nis­tu­mi­set voi­vat tun­tua suu­ril­ta vas­toin­käy­mi­sil­tä, mut­ta niis­tä voi op­pia pal­jon enem­män kuin on­nis­tu­mi­sis­ta. Kas­va­tus­tie­tei­den pro­fes­so­ri Ho­ward Gard­ne­rin mu­kaan yk­si­lön me­nes­tys ei rii­pu niin­kään syn­nyn­näi­sis­tä lah­jois­ta kuin ky­vys­tä hyö­dyn­tää omia voi­ma­var­jo­jaan ja vah­vo­ja puo­li­aan.

Me­nes­tys pe­rus­tuu ref­lek­toin­tiin, voi­ma­va­ro­jen hyö­dyn­tä­mi­seen ja ky­kyyn vaih­taa nä­kö­kul­maa tar­vit­ta­es­sa.

Ih­mi­nen ei voi op­pia vir­heis­tään il­man ref­lek­toin­tia eli poh­dis­ke­lua. Vas­toin­käy­mi­siä koh­da­tes­saan moni pyr­kii­kin luon­nos­taan ym­mär­tä­mään, mitä on ta­pah­tu­nut ja mitä se pit­käl­lä täh­täi­mel­lä mer­kit­see. Mui­den kans­sa kes­kus­te­lu ja kir­joit­ta­mi­nen hel­pot­ta­vat ref­lek­toin­tia.

Vir­hei­den myön­tä­mi­nen suo­je­lee kat­ke­ruu­del­ta

Poh­dis­ke­lun tu­lok­se­na voi tul­la oi­val­lus ja uu­si pa­rem­pi nä­kö­kul­ma tai toi­min­ta­ta­pa. Opim­me epä­on­nis­tu­mi­sis­tam­me uu­sia tai­to­ja.

Kun pys­tyy nä­ke­mään vai­keu­det ja epä­on­nis­tu­mi­set po­si­tii­vi­ses­sa va­los­sa, saa niis­tä kai­ken sen opin ir­ti, mitä niis­tä on saa­ta­vis­sa. Oman va­ja­vai­suu­den nä­ke­mi­nen ja vir­hei­den myön­tä­mi­nen hel­pot­ta­vat myös an­teek­si an­ta­mis­ta, mikä puo­les­taan var­je­lee kat­ke­ruu­del­ta.

An­teek­si an­taak­seen ei tar­vit­se unoh­taa. Ai­kui­sen, joka vaa­lii lap­sen fan­ta­si­aa täy­del­li­sis­tä van­hem­mis­ta, voi ol­la vai­kea an­taa omil­le van­hem­mil­leen an­teek­si. Osa viih­tyy kat­ke­ruu­des­sa.

– An­teek­si an­ta­mi­sen kyky li­sään­tyy iän myö­tä. Sa­moin on­nel­li­suus. Eh­kä ne ovat kyt­kök­sis­sä toi­siin­sa, ar­ve­lee psy­ko­te­ra­peut­ti Ant­ti S. Mat­ti­la.

Krii­si on elä­män kään­ne­koh­ta

Vai­keu­det ovat tu­li­ko­kei­ta, jot­ka muo­vaa­vat ih­mi­sen luon­net­ta ja ke­hit­tä­vät par­haim­mil­laan hä­nen si­säis­tä voi­maan­sa. Krii­sin voi näh­dä jäl­keen­päin elä­män kään­ne­koh­ta­na.

Krii­si voi myös hei­ken­tää toi­min­ta­ky­kyä. On­net­to­muus voi vam­maut­taa tai mu­ren­taa hen­ki­ses­ti pa­la­sik­si. Elä­mä­na­sen­ne saat­taa muut­tua ai­em­paa kiel­tei­sem­mäk­si. Esi­mer­kik­si on­net­to­muu­des­ta joh­tu­va pel­ko voi ka­ven­taa elä­mää. Osal­le käy näin. Osa puo­les­taan pa­lau­tuu vas­toin­käy­mi­ses­tä jon­kin ajan ku­lut­tua en­nal­leen.

Koh­ti täy­dem­pää elä­mää

Osaa ih­mi­sis­tä vas­toin­käy­mi­set jopa ja­los­ta­vat. Psy­ko­lo­gi­as­sa pu­hu­taan post­t­rau­maat­ti­ses­ta kas­vus­ta.

Kun kas­vua ta­pah­tuu, krii­sin ko­ke­neen it­se­tun­te­mus pa­ra­nee. Ar­vot me­ne­vät eh­kä uu­teen jär­jes­tyk­seen ja ih­mi­nen saat­taa ar­vi­oi­da koko elä­män­sä uu­del­leen. Ih­mis­suh­teet voi­vat muut­tua lä­hei­sem­mik­si, avoi­muus li­sään­tyä ja tun­tei­den osoit­ta­mi­nen hel­pot­tua.

Krii­sin jäl­keen ih­mi­sen elä­mä­na­sen­ne voi muut­tua ren­nom­mak­si ja hen­ki­syys li­sään­tyä. Us­ko sii­hen, et­tä sel­vi­ää tu­le­vai­suu­des­sa­kin vai­keuk­sis­ta, li­sään­tyy. Sa­moin myö­tä­tun­to mui­ta koh­taan. Oman haa­voit­tu­vuu­den ja kuo­le­vai­suu­den tun­nis­ta­mi­nen voi aut­taa elä­mään täy­dem­pää elä­mää.

Läh­teet: Soi­li Poi­ju­ja. Re­si­liens­si. Muu­tos­ten koh­taa­mi­sen tai­to, Kir­ja­pa­ja.
Ant­ti S. Mat­ti­la. Nä­kö­kul­man vaih­ta­mi­sen tai­to, WSOY.
Ant­ti S. Mat­ti­la ja Pek­ka Aar­nin­sa­lo. On­nen­tai­dot. Koh­ti hy­vää elä­mää.

Ant­ti S. Mat­ti­la on lää­ke­tie­teen toh­to­ri, las­tenp­sy­ki­at­ri­an eri­kois­lää­kä­ri, rat­kai­su­kes­kei­nen psy­ko­te­ra­peut­ti (VET), rat­kai­su­kes­kei­sen psy­ko­te­ra­pi­an kou­lut­ta­ja sekä fi­lo­so­fi.

VAI­KEUK­SIS­TA SEL­VIY­TY­MIS­TÄ EDIS­TÄ­VÄT

1. Ajat­te­lu­tai­dot

✽ re­a­lis­ti­nen op­ti­mis­mi

✽ asi­oi­den myön­tei­nen uu­del­leen mää­rit­te­ly

✽ suh­tau­tu­mi­nen on­gel­miin vä­li­ai­kai­si­na asi­oi­na, jot­ka me­ne­vät ai­ka­naan ohi

✽ hen­ki­nen jous­ta­vuus, jota voi tree­na­ta esi­mer­kik­si kir­jo­ja lu­ke­mal­la

✽ jär­jes­tel­mäl­li­syys

✽ kyky en­na­koi­da

✽ tie­toi­suus­tai­dot: ren­tou­tu­mi­nen, tie­toi­nen läs­nä­o­lo ja me­di­taa­tio

2. Tun­ne­tai­dot, elä­män­ko­ke­mus

✽ huu­mo­ri ja leik­ki­syys

✽ kyky nau­raa it­sel­le

✽ hen­ki­nen kyp­syys

✽ tun­tei­den sää­te­ly­ky­ky

✽ em­pa­ti­a­ky­ky

✽ riit­tä­vän hyvä it­se­tun­to ja it­se­kun­ni­oi­tus

✽ roh­keus

✽ hal­ti­oi­tu­mi­nen ja flow-ko­ke­muk­set

3. Elä­män­ta­vat

✽ lii­kun­ta ja hyvä fyy­si­nen kun­to

✽ omien ar­vo­jen mu­kaan elä­mi­nen

✽ hen­gel­li­syys ja us­kon­to

4. So­si­aa­li­set ra­ken­teet

✽ lä­hei­set ih­mis­suh­teet

✽ hy­vät roo­li­mal­lit

✽ yh­teen­kuu­lu­vuu­den tun­ne

✽ har­ras­tu­syh­tei­söt ja po­ru­kat

✽ mui­den aut­ta­mi­nen ja tu­ke­mi­nen

Lue Myös