Man­ner-Es­pan­jan ete­läi­sim­mäs­tä kol­kas­ta Ta­ri­fas­ta ai­na Por­tu­ga­lin ra­jal­le ku­rot­tu­va La cos­ta de la luz, va­lon ran­nik­ko, on tun­nel­mal­taan kuin eri pla­nee­tal­ta ver­rat­tu­na Vä­li­me­ren puo­lei­seen au­rin­ko­ran­nik­koon. At­lan­tin puo­lel­la ruo­ho näyt­tää kir­jai­mel­li­ses­ti vih­re­äm­mäl­tä: luon­to on rai­kas­ta, sa­moin luon­non an­ti­met ku­ten At­lan­tin upe­an mo­ni­puo­li­set ka­lat ja äy­ri­äi­set. Pit­kä ja mo­nin pai­koin lois­to­kas his­to­ria on jät­tä­nyt jäl­keen­sä kieh­to­van mo­ni­ker­rok­si­sen kult­tuu­ri­pe­rin­nön, jon­ka aar­tei­siin saa tu­tus­tua il­man tun­gok­sia. Ran­ni­kon ko­ho­koh­tia ovat sher­rys­tään tun­net­tu Sanlú­car, Cádi­zin vai­kut­ta­va kau­pun­ki­saa­ri ja surf­faa­jien ren­to Ta­ri­fa.

Taivaallisen tuoreet merenelävät nostavat veden kielelle

Riitta Sourander

Sanlú­car de Bar­ra­me­da: sher­ryä, he­vo­sia ja me­ren herk­ku­ja

An­da­lu­si­a­lai­sen kult­tuu­rin ja gast­ro­no­mi­an hel­met kä­den ulot­tu­vil­la kes­kel­lä kii­ree­tön­tä tun­nel­maa.

Sanlú­ca­rin me­ren­ran­ta­kau­pun­ki on yk­si niin kut­su­tun sher­ry­kol­mi­on kär­jis­tä – kak­si muu­ta ovat si­sä­maan Jérez ja ete­läm­pä­nä ran­ni­kol­la si­jait­se­va Pu­er­to de San­ta Ma­ria. Sher­ry on an­da­lu­si­a­lai­sen gast­ro­no­mi­an kruu­nun­ja­lo­ki­vi, ja eri­tyi­ses­ti kui­vat sher­ryt ovat Kes­ki-Eu­roo­pas­sa hi­vut­tau­tu­neet py­sy­vän oloi­ses­ti suo­si­oon.

Sanlú­ca­ris­sa val­mis­tet­tua kui­vaa sher­ryä eli fi­noa kut­su­taan ni­mel­lä man­za­nil­la. Kau­pun­gin kes­kus­tas­sa on usei­ta vii­ni­ta­lo­ja, jois­sa juo­maan voi tu­tus­tua opas­te­tuil­la kier­rok­sil­la.

Yk­si sher­ry­ta­lois­ta on ta­so­kas­ta ja edul­lis­ta man­za­nil­laa val­mis­ta­va Hi­dal­go la Gi­ta­na. Yh­ti­ön tun­nel­mal­li­set vii­ni­ma­ka­sii­nit ovat ki­ven­hei­ton pääs­sä Plaza del Ca­bil­do -kes­ku­sau­ki­ol­ta fe­ria-alu­een var­rel­la.

Man­za­nil­lat ovat sher­ry­jen gast­ro­no­mis­ta aa­te­lia, ja tääl­lä ne pää­se­vät oi­keuk­siin­sa At­lan­tin raik­kai­den ja run­sai­den me­ren­herk­ku­jen kyy­ti­poi­ka­na.

Sanlúcar de Barramedan keskusaukio Plaza del Cabildo on loistava paikka alueen tapaksiin tutustumiseen.

Riitta Sourander

Hy­vää ra­vin­to­laa ei tar­vit­se et­siä

Es­pan­ja­lai­sen ruo­ka­kult­tuu­rin olen­nai­set pik­ku­syö­tä­vät, ta­pak­set ovat ko­toi­sin näil­tä seu­duil­ta. Edus­ta­viin ta­pak­siin voi tu­tus­tua Plaza del Ca­bil­dol­la. Pai­kal­li­sia suo­sik­ke­ja ovat au­ki­on reu­nal­ta löy­ty­vät Casa Bal­bi­no ja Bar­bi­a­na. Al­ku­pa­lo­jen jäl­keen kan­nat­taa suun­na­ta koh­ti me­ren­ran­taa. Ran­ta­ka­tu on eri­tyi­ses­ti vii­kon­lop­pu­na suo­sit­tu paik­ka ta­va­ta tut­tu­ja lep­poi­san il­ta­päi­vä­kä­ve­lyn lo­mas­sa. Mat­kan var­rel­la voi naut­tia upe­as­ta kau­pun­ki­pa­no­raa­mas­ta tai me­rel­li­ses­tä au­rin­gon­las­kus­ta Gu­a­dal­qui­vir-ho­tel­lin kat­to­baa­ris­sa.

Bajo de Guía -ran­ta­ka­dun koil­lis­pääs­sä on tun­nel­mal­li­nen ra­vin­to­la­ry­päs, jos­sa voi naut­tia me­ren an­ti­mia. Laa­tu­ta­so on kor­kea, jo­ten tu­si­nas­ta ra­vin­to­las­ta voi tur­val­li­ses­ti va­li­ta min­kä ta­han­sa, mis­tä ti­laa löy­tyy. Sanlú­ca­ris­sa me­ren herk­ku­jen raa­ka-ai­nei­ta kun­ni­oi­te­taan ja ne val­mis­te­taan raik­kaam­paan ta­paan kuin Es­pan­jan au­rin­ko­ran­ni­kol­la tai Por­tu­ga­lis­sa. Lä­hi­ve­sis­tä pyy­de­tyn ton­ni­ka­lan, me­rik­ro­tin tai mus­te­ka­lan kal­tai­set her­kut ei­vät juu­ri kai­paa kik­kai­lua.

Hie­man hie­nom­paa kok­kaus­tyy­liä tar­jo­aa Mic­he­lin-op­paas­sa­kin no­tee­rat­tu Casa Bi­go­te – to­sin jos it­se ra­vin­to­la sat­tuu ole­maan täyn­nä, saa sa­mo­ja herk­ku­ja ren­nom­mas­sa muo­dos­sa Bi­go­ten omas­sa bist­ros­sa.

Ret­kel­le jo­ki­suis­ton luon­toon

Au­rin­koi­se­na päi­vä­nä tar­ke­nee tal­vel­la­kin ai­van hy­vin ra­vin­to­loi­den ul­ko­te­ras­seil­la, joil­ta pys­tyy pa­rem­min ihai­le­maan val­ta­me­ren ulap­paa ja vas­ta­päi­sen jo­en­tör­män sa­van­nia. Sanlú­car si­jait­see Se­vil­laa­kin hal­ko­van Gu­a­dal­qui­vir-joen suis­tos­sa. Sik­si sil­lä on ol­lut kes­kei­nen roo­li 1400- ja 1500-lu­vun löy­tö­ret­kien ja nii­tä seu­ran­neen kaup­pa­lii­ken­teen sol­mu­koh­ta­na.

Bajo de Guía -ra­vin­to­la-alu­et­ta vas­ta­pää­tä, joen toi­sel­la ran­nal­la al­kaa Es­pan­jan suu­rin luon­non­puis­to La Do­ña­na. Unes­con maa­il­man­pe­rin­töön kuu­lu­vas­sa Do­ña­nas­sa asus­taa uha­na­lai­sia la­je­ja, ku­ten es­pan­ja­nil­vek­siä ja py­re­nei­den­kei­sa­ri­kot­kia. Sa­dat lin­tu­la­jit ovat teh­neet Do­ña­nan dyy­neis­tä suo­sit­tu­ja lin­tu­bon­ga­rei­den kes­kuu­des­sa.

Riitta Sourander

Lauk­kaa ran­ta­hie­ti­kol­la

Myös kau­pun­gin puo­lel­la jo­kea on hie­kal­la elä­mää: Sanlú­ca­rin ran­ta­hie­ti­kol­la jär­jes­tet­tä­vät lauk­ka­kil­pai­lut ovat Eu­roo­pan van­him­mat. Ku­ten muu­al­la­kin An­da­lu­si­as­sa, he­vo­set ovat säi­lyt­tä­neet vä­ke­vän roo­lin kult­tuu­ris­sa ja ne ovat ylei­nen näky Sanlú­ca­rin ko­meil­la hiek­ka­ran­noil­la.

Ran­nois­ta pu­hee­nol­len, täy­tyy muis­taa et­tä Sanlú­car on ai­na ol­lut ran­ta­koh­de es­pan­ja­lai­sil­le – sii­tä ovat muis­to­na esi­mer­kik­si Bajo de Guía -ka­dun var­rel­la si­jait­se­vat ylel­li­set ke­sä­hu­vi­lat.

Riitta Sourander

Cádiz – lois­tok­kaan his­to­ri­an sy­lei­lys­sä

Eu­roo­pan van­him­mas­sa sa­ta­ma­kau­pun­gis­sa nä­kyy löy­tö­ret­kien tuo­ma vau­raus.

Me­ren­kul­ki­ja­kan­sa foi­ni­ki­a­lais­ten pe­rus­ta­ma Cádiz on Eu­roo­pan van­him­pia yh­tä­jak­soi­ses­ti asut­tu­ja kau­pun­ke­ja. Muis­to­ja mui­nais­ten pur­jeh­ti­joi­den ja val­loit­ta­jien ajoil­ta voi ihail­la kau­pun­gin­mu­se­on hie­nos­ti ra­ken­ne­tus­sa näyt­te­lys­sä. Esil­lä on jopa vai­kut­ta­va pari foi­ni­ki­a­lai­sia sar­ko­fa­ge­ja ja run­sain mi­toin roo­ma­lais­pe­räi­siä mui­nais­jään­nök­siä.

Hur­maa­va la­by­rint­ti

Cádi­zis­sa on voi­ma­kas­ta ai­nut­laa­tui­suut­ta. Se on ra­ken­net­tu uh­mak­kaas­ti At­lant­tiin työn­ty­vän nie­men pää­hän, ja meri ym­pä­röi sitä joka puo­lel­ta. Kau­pun­ki ja­kaan­tuu van­haan ja uu­teen osaan. Mat­kai­li­jan kan­nal­ta van­ha­kau­pun­ki on yli­voi­mai­ses­ti kiin­nos­ta­vam­pi. Nie­men kär­keä hal­koo ran­nal­ta toi­sel­le yl­tä­vien ka­pei­den ja ku­van­kau­nii­den ka­tu­jen la­by­rint­ti. Sok­ke­lo on niin lu­mo­a­va tun­nel­mal­taan, et­tä ek­sy­mi­nen ei tun­nu lain­kaan har­mil­li­sel­ta, pi­kem­min­kin päin­vas­toin. On kuin as­te­li­si ko­koa suu­rem­mas­sa kau­pun­gis­sa.

Kii­peä tor­niin

Ete­lä-Ame­ri­kan kau­pan­käyn­nin yk­si­noi­keus siir­tyi Se­vil­lal­ta Cádi­zil­le 1700-lu­vul­la, ja se aloit­ti ai­nut­laa­tui­sen vau­rau­den kau­den, joka nä­kyy sel­väs­ti kau­pun­gin her­ras­kai­ses­sa ark­ki­teh­tuu­ris­sa ja upeis­sa kir­kois­sa – yli sata vuot­ta ra­ken­net­tu ka­ted­raa­li on niin upea, et­tä se yk­sin riit­tää syyk­si Cádi­zin-vi­siit­tiin.

Ah­ke­ran kau­pan­käyn­nin seu­rauk­se­na kau­pun­gin ark­ki­teh­tuu­ris­sa on myös oma­laa­tui­nen eri­tyis­piir­re, tor­nit. Tor­ne­ja tar­vit­tiin kaup­pa­lai­vas­ton liik­kei­den tark­kai­luun, ja nii­tä tun­tuu löy­ty­vän joka kort­te­lis­ta, yh­teen­sä 130 kap­pa­let­ta.

To­sin ka­dut ovat niin ka­pei­ta, et­tä tor­ne­ja voi ihail­la enim­mäk­seen toi­sis­ta tor­neis­ta tai muu­ten vain kat­to­jen kor­keu­del­ta. Pa­ras paik­ka tä­hyi­lyyn on yk­si kau­pun­gin kor­keim­mis­ta tor­neis­ta, Tor­re Ta­vi­ra, jon­ka hui­pul­le on ra­ken­net­tu ca­me­ra obs­cu­ra. Ne­ro­kas lins­si­jär­jes­te­ly hei­jas­taa koko kau­pun­gin ku­va­na pi­me­än huo­neen lat­ti­al­la si­jait­se­val­le ko­ve­ral­le val­ko­kan­kaal­le. Nä­ky­män voi tar­ken­taa eri puo­lil­le kau­pun­kia hy­vin­kin pie­niin yk­si­tyis­koh­tiin, ja osaa­vis­sa kä­sis­sä esit­te­ly­tuo­ki­os­ta muo­dos­tuu lu­mo­a­va vir­tu­aa­li­kier­ros kau­pun­gin sok­ke­loi­hin.

Riitta Sourander

Mu­se­os­ta ma­jak­kaan

Tääl­lä, ku­ten muu­al­la­kin Ete­lä-An­da­lu­si­as­sa, kau­pun­ki­ku­vaa pi­ris­tää myös troop­pi­nen kas­vil­li­suus – jät­ti­läis­mäi­set poi­mui­set ja pol­vei­le­vat van­hat fii­kuk­set, joi­den väi­te­tään tul­leen Ko­lum­buk­sen kyy­dis­sä Ne te­ke­vät vie­lä ko­ko­aan­kin isom­man vai­ku­tuk­sen esi­mer­kik­si Plaza de Mina -au­ki­ol­la, mis­tä löy­tyy myös Mu­seo de Cádiz.

Cádi­zis­sa ruo­ka jää hel­pos­ti muun lois­ton var­joon, mut­ta gast­ro­no­mia on sa­maa kor­ke­aa ta­soa kuin koko ran­ni­kol­la: raik­kaat ja tuo­reet me­ren her­kut ovat tääl­lä­kin useim­pien ra­vin­to­loi­den bra­vuu­ri. El Faro de Cádiz, Cádi­zin ma­jak­ka, on aja­ton klas­sik­ko, ja jos ta­pas­baa­rien run­saas­ta jou­kos­ta pi­täi­si va­li­ta edus­ta­va, se oli­si var­mas­ti van­han to­re­a­do­rin pi­tä­mä Casa Man­te­ca. Cádiz on myös yk­si Fla­men­con ko­ti­pai­kois­ta, jo­ten il­ta­me­no­ja voi jä­sen­tää myös kon­sert­tien ja esi­tys­ten mu­kaan.

Kar­ne­vaa­li on ko­et­ta­va

Vuo­tui­nen kar­ne­vaa­li kuu­luu voi­mak­kaas­ti pai­kal­li­seen pe­rin­tee­seen – pu­ku­ja ja esi­tyk­siä val­mis­tel­laan har­taas­ti käy­tän­nös­sä jo edel­li­ses­tä kar­ne­vaa­lis­ta läh­tien. Rai­la­kas mas­sa­ta­pah­tu­ma on Eu­roo­pas­sa ai­nut­laa­tui­nen, ja jos mat­ka sat­tuu hel­mi­kuun puo­len­vä­lin tie­noil­le, se kan­nat­taa eh­dot­to­mas­ti ot­taa oh­jel­maan.

At­lan­tin ran­nik­ko hel­lii myös gol­faa­jia. Ai­van Cádi­zin tun­tu­mas­sa Sanc­ti Pet­ris­sä on yk­si Cos­ta de la Lu­zin golf­pa­ra­tii­ses­ta, Sanc­ti Pet­ri Hil­ls -kes­kus. Sen ve­sies­tei­den ja troop­pi­sen puu­tar­han ku­vi­oi­maa ra­taa pi­de­tään tek­ni­se­nä ja mo­ni­puo­li­se­na.

Riitta Sourander

Ren­to ja ek­soot­ti­nen Ta­ri­fa

Man­ner-Eu­roo­pan ete­läi­sin­tä kau­pun­kia lei­maa Af­ri­kan lä­hei­syys ja ikui­ses­ta tuu­les­ta iloit­se­va ve­siur­hei­li­joi­den jouk­ko.

Ta­ri­fa on Es­pan­jan man­te­reen ja koko Man­ner-Eu­roo­pan ete­läi­sin kär­ki – paik­ka jos­sa At­lant­ti koh­taa Vä­li­me­ren ja Eu­roop­pa Af­ri­kan. Gib­ral­ta­rin ka­pei­kon an­si­os­ta Ta­ri­fas­sa tuu­lee käy­tän­nös­sä ai­na. Kau­pun­ki on­kin Eu­roo­pan suo­si­tuin koh­de niis­sä ve­siur­hei­lu­la­jeis­sa, joi­hin tar­vi­taan tuul­ta: Ta­ri­fa on surf­faa­jien, pur­je­lau­tai­li­joi­den ja lei­ja­lau­tai­li­joi­den mek­ka. La­jei­hin on tar­jol­la run­saas­ti eri­ta­sois­ta ope­tus­ta ja olo­suh­teet ovat upe­at niin opet­te­luun kuin har­ras­ta­mi­seen­kin.

Surf­faus on myös eri­no­mai­nen penk­kiur­hei­lu­la­ji. Lai­ne­lau­tai­li­joi­ta ja lei­jai­li­joi­ta voi seu­ra­ta esi­mer­kik­si El Chi­rin­gui­to - tai Wai­ki­ki-ran­ta­ra­vin­to­lan te­ras­sil­ta. Sa­mal­la voi ihail­la Af­ri­kan ran­ni­kon ro­soi­sen vuo­ris­tois­ta pro­fii­lia, Gib­ral­ta­rin­sal­mes­sa ma­te­le­via kont­ti­lai­vo­ja tai au­rin­gon su­la­mis­ta At­lan­tin au­te­rei­seen ho­ri­sont­tiin.

Ter­veel­lis­tä surf­fi­ruo­kaa

Surf­fauk­seen liit­ty­vä ren­to kult­tuu­ri an­taa kau­pun­gil­le per­soo­nal­li­sen ja hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­vän, mu­ka­van kan­sain­vä­li­sen tun­nel­man. Har­vas­sa Es­pan­jan kau­pun­gis­sa on esi­mer­kik­si yh­tä hy­vin tar­jol­la kas­vis- ja ve­gaa­ni­ruo­kaa tai tun­nel­mal­li­sia smoot­hie­aa­mi­ai­sia. Aa­mul­la kan­nat­taa suun­na­ta Café Azu­liin, ja hy­vää kas­vis­ruo­kaa tar­joi­lee muun mu­as­sa Eco­cen­ter Ta­ri­fa. Poh­jois-Af­ri­kan ja An­da­lu­si­an fuu­si­o­ta voi mais­taa Mandrá­go­ra-ra­vin­to­las­sa.

Af­rik­ka nä­kyy

Af­ri­kan man­ner tun­tuu to­si­aan ole­van ki­ven­hei­ton pääs­sä, ei pel­käs­tään sik­si et­tä vuo­ret loi­mot­ta­vat mas­sii­vi­si­na ja mys­ti­si­nä nä­kö­ken­täs­sä. Myös Ta­ri­fan van­han­kau­pun­gin val­koi­sek­si kal­ki­tut ma­ta­lat ta­lot ja mut­kit­te­le­vat pik­ku­ku­jat tuo­vat elä­väs­ti mie­leen Ma­ro­kon ran­nik­ko­kau­pun­git. Ja jos ins­pi­raa­tio is­kee, on Ta­ri­fas­sa oma laut­ta­ter­mi­naa­lin­sa, jos­ta pää­see kä­te­väs­ti käy­mään esi­mer­kik­si Tan­ge­ris­sa Af­ri­kan puo­lel­la.

Kau­pun­ki on myös oi­val­li­nen tu­ki­koh­ta me­ri­sa­fa­reil­le. Ka­peim­mil­laan vain 14 ki­lo­met­rin le­vyi­nen Gib­ral­ta­rin sal­mi ajaa va­laat ja del­fii­nit ta­val­lis­ta ti­he­äm­mik­si lau­moik­si. Me­ri­bi­o­lo­gien opas­ta­mil­la vas­tuul­li­sil­la ret­kil­lä voi näh­dä va­lai­ta vuo­den ym­pä­ri.

Kuin­ka roo­ma­lai­set eli­vät

Vain pa­rin­kym­me­nen mi­nuu­tin ajo­mat­kan pääs­sä Ta­ri­fas­ta si­jait­see koko Eu­roo­pan mit­ta­kaa­vas­sa ai­nut­laa­tui­nen näh­tä­vyys: mui­nai­sen roo­ma­lais­kau­pun­ki Ba­e­lo Clau­di­an rau­ni­ot.

Ko­ko­nai­suus on poik­keuk­sel­li­sen hy­vin säi­ly­nyt, pa­rem­min kuin Roo­man Fo­rum Ro­ma­num kon­sa­naan. Kau­pun­gin ase­ma­kaa­va on täy­sin hah­mo­tet­ta­vis­sa. Temp­pe­lin upe­at pi­la­rit, kyl­py­län ra­ken­teet ja lä­hes ko­ko­nai­nen te­at­te­ri an­ta­vat vai­kut­ta­van ha­vain­nol­li­sen ku­van elä­mäs­tä lä­hes kak­si tu­hat­ta vuot­ta sit­ten. Ka­la­öl­jyn val­mis­tuk­seen käy­te­tyt al­taat muis­tut­ta­vat kau­pun­gin sil­loin kes­kei­ses­tä elin­kei­nos­ta. Rau­ni­oi­den yh­tey­des­sä on mo­der­ni ja ko­ke­mus­ta osaa­vas­ti sy­ven­tä­vä mu­seo.