Artikkeli

Hanna Linnakko

Päi­vi Lip­po­nen

Alf Rehn: "Mietin, miten olisin voinut olla parempi isä"

Liiketaloustieteen professori Alf Rehn on akateemisen maailman rocktähti. Hänet tunnetaan ravistelevista ulostuloista ja uusista tiedeavauksista. Yksityiselämään on mahtunut älykkäitä naisia. Pysyvyyttä ja tulevaisuutta edustavat liitoista syntyneet kolme lasta.

Pro­fes­so­ri Alf Rehn, 46, saa­puu Mu­siik­ki­ta­lon kah­vi­laan suo­raan len­to­ken­täl­tä. Alf Reh­nil­lä on pro­fes­suu­ri Tans­kan Oden­ses­sa si­jait­se­vas­sa Syd­dans­kin yli­o­pis­tos­sa. Hän ker­too nau­ra­en omaa­van­sa maa­il­man ko­meim­man ja kaik­ki tie­teet yh­dis­tä­vän tit­te­lin: Pro­fes­sor of in­no­va­ti­on, de­sign and en­gi­nee­ring ma­na­ge­ment.

Epäi­le­mät­tä tuon tit­te­lin ta­kaa on pok­kaa pu­hua maa­il­man huip­pu­tu­ki­joil­le ja yri­tys­joh­ta­jil­le. Ja hei­tä Rehn on eh­ti­nyt ta­va­ta lu­kui­sia. Hän ei ole vaa­ti­ma­ton, saa­ti ujo, ja mik­si pi­täi­si ol­la. Sei­nä­ruu­su tus­kin pär­jäi­si maa­il­man kil­pa­ken­til­lä.

Vii­kon­lop­pui­sä

Alf Reh­nin po­jat asu­vat Oden­ses­sa, ja siel­lä on yk­si koti. Toi­nen on Lon­toos­sa nai­sys­tä­vä Ka­ten luo­na.

Kuu­si­vuo­ti­as kuo­pus Noël on lii­tos­ta tans­ka­lai­sen pro­fes­so­rin kans­sa. Sean, 22, ja Line, 18, ovat lii­tos­ta suo­ma­lai­sen so­si­o­lo­gin kans­sa.

Isyys on Alf Reh­nil­le elä­män tär­kein vas­tuu. Kun lap­set oli­vat pie­niä, hän oli koti-isä rei­lun vuo­den. Ny­kyi­sin hän ta­paa Noë­lia joka toi­nen vii­kon­lop­pu. Line-tyt­tä­ren kans­sa vie­te­tään ai­kaa ja ol­laan päi­vit­täin yh­tey­des­sä pu­he­li­men ja ne­tin avul­la.

– Ilah­duin, kun kuu­si­vuo­ti­aa­ni to­te­si, et­tä sun luo­na ole­mi­nen on luk­sus­ta, kos­ka verk­ko toi­mii ja tääl­lä saa limp­saa. Jos­kus asi­at ovat yk­sin­ker­tai­sia.

Alf miet­tii, kuin­ka eri­lais­ta on ol­la kuu­si­vuo­ti­aan ja 22-vuo­ti­aan isä.

– Vein Noë­lin kou­luun ja me­nin sit­ten Se­a­nin kans­sa aa­mu­pa­lal­le.

Las­ten vart­tu­es­sa suh­de sy­ve­nee ja muut­tuu vai­ke­am­mak­si. Esi­koi­sen Se­a­nin kans­sa kes­kus­te­lut pol­vei­le­vat elä­män tar­koi­tuk­ses­ta tie­teen­te­koon. Suh­de on ka­ve­ril­li­nen ja tasa-ar­voi­nen. Hän muis­tut­taa, et­tä van­hem­muu­teen kuu­luu ai­na vas­tuu. Ka­ve­ruu­den taak­se ei voi pii­lou­tua.

– Ai­na­kin las­ten ai­kuis­tu­mi­nen ko­et­te­lee kuk­ka­roa. Ty­tär saat­taa soit­taa, et­tä len­to­li­put Ber­lii­niin pi­täi­si mak­saa, Alf my­häi­lee.

Hän ko­kee ol­leen­sa läs­nä­o­le­va isä. Toki avi­oe­ro ja työ­hön liit­ty­vä mat­kus­ta­mi­nen ovat vai­kut­ta­neet isän ja las­ten suh­tei­siin. Alf tun­nus­taa usein miet­ti­vän­sä, mitä oli­si van­hem­pa­na voi­nut teh­dä pa­rem­min.

Pai­men­to­lai­se­lä­mää kau­pun­geis­sa

Alf Rehn miel­le­tään tur­ku­lai­sek­si, mut­ta hän ei ole tur­ku­lai­nen saa­ti suo­men­ruot­sa­lai­nen, vaik­ka pu­huu suo­mea ak­sen­til­la. Alf syn­tyi Tu­rus­sa, ja kun hän oli kuu­si, per­he muut­ti isän työn vuok­si Tuk­hol­maan. Siel­tä siir­ryt­tiin Me­del­pa­diin Poh­jois-Ruot­siin, Ou­luun, Uu­del­le­maal­le ja sitä ra­taa.

– Hel­sin­gis­sä en ole asu­nut. Mi­nul­la on läm­pi­miä tun­tei­ta Tur­kua koh­taan, mut­ta ei sel­kei­tä ko­ti­juu­ria.

Alf Rehn sa­noo ko­tou­tu­van­sa ai­na sin­ne, mis­sä asu­vat lap­set ja nai­sys­tä­vä Kate. Hän vi­laut­taa salk­ku­aan ja sa­noo, et­tä kun­han vain on puh­taat kal­sa­rit ja su­kat lau­kus­sa.

Alf ei ha­lua omis­taa asun­toa. Hän on ty­käs­ty­nyt pai­men­to­lais­mai­seen elä­mään. Mie­li­kau­pun­git ovat Lon­too ja Köö­pen­ha­mi­na. Jäl­kim­mäi­ses­tä len­tää no­pe­as­ti Sak­saan ja Es­pan­jaan. Hän pi­tää myös kau­pun­kien su­vait­se­vai­suu­des­ta.

Nä­kö­a­la­paik­ka ta­lou­se­lä­mään

Alf Rehn on etuo­i­keu­tet­tu. Hä­nel­lä on nä­kö­a­la­paik­ka ta­lou­se­lä­mään, yli­o­pis­to­maa­il­maan ja glo­ba­li­soi­tu­vaan maa­il­maan. Hän­tä huo­les­tut­ta­vat kil­pai­lun ki­ris­ty­mi­nen ja eri­ar­vois­tu­mi­nen. So­si­aa­li­nen his­si ei enää kul­je ylös­päin ku­ten en­nen.

Per­he­taus­ta oh­jaa en­tis­tä vah­vem­min nuo­ren elä­mää. Van­hem­pien ta­lou­del­li­set mah­dol­li­suu­det, kyky oh­ja­ta nuo­ren op­pi­mis­ta, ja­kaa lap­sel­leen ver­kos­to­ja ja lah­joit­taa si­vis­tys­pää­o­maa ovat hy­vin eri­lai­set. Kou­lu­jär­jes­tel­mät ei­vät enää tuo­ta tasa-ar­voa. Alf Rehn nä­kee, et­tä nuo­res­sa su­ku­pol­ves­sa ta­lou­del­li­nen ja so­si­aa­li­nen pää­o­ma tii­vis­ty­vät yhä pie­nem­män ryh­män etuo­i­keu­dek­si.

– Van­hin poi­ka­ni sär­ki jal­kan­sa ar­mei­jas­sa ja piti vä­li­vuo­den. Hän pe­rus­ti oman yri­tyk­sen ja vaa­te­mer­kin. Se oli mah­dol­lis­ta, kos­ka hä­nel­lä oli osaa­mis­ver­kos­to ja pää­o­maa. Ai­em­min oli mah­dol­lis­ta kou­lu­tuk­sen kaut­ta nous­ta ylem­pään kes­ki­luok­kaan. Nyt loik­kaa on vai­ke­am­pi teh­dä.

Pro­fes­so­rik­si 31-vuo­ti­aa­na

Al­fin oma ura käyn­nis­tyi ra­ket­ti­mai­ses­ti. Hän nou­si 31-vuo­ti­aa­na pro­fes­so­rik­si ja ko­kee ni­mi­tyk­sen­sä ol­leen mal­lie­si­merk­ki sii­tä, kuin­ka mies­ten on hel­pom­pi ede­tä ural­laan. Nuo­rel­la mie­hel­lä on ai­na pari pe­li­merk­kiä enem­män kuin nai­sel­la. Tuo mää­rä riit­tää etuo­i­keu­teen, hän to­te­aa.

– Olen it­se hyö­ty­nyt etuo­i­keu­des­ta ja tie­dos­tan sen. Olen yrit­tä­nyt aut­taa nai­sia eteen­päin ural­laan.

Maa­il­man on­gel­mat huu­ta­vat se­li­tys­tä, mut­ta yli­o­pis­to­tut­ki­jat vain kum­mas­te­le­vat, mik­si hei­tä ei ar­vos­te­ta. Alf on puo­les­taan tun­net­tu rä­vä­köis­tä ulos­tu­lois­ta. Sii­tä hän kiit­tää ”hau­ta­ki­vi­vir­kaa”, joka an­toi va­pau­den sa­noa oman mie­li­pi­teen.

Alf ko­kee, et­tä hä­nel­lä on vel­vol­li­suus osal­lis­tua jul­ki­seen kes­kus­te­luun, sa­noa epä­mu­ka­via asi­oi­ta ja ot­taa lo­kaa nis­kaan mui­den puo­les­ta. Hän ei ole epä­röi­nyt puh­koa ar­ko­ja ta­bu­ja ku­ten syr­jin­tää, sek­su­aa­li­suut­ta ja epä­ta­sa-ar­voa.

Toi­nen puo­li rocks­ta­ra­mai­nees­ta tu­lee Al­fin tai­pu­muk­ses­ta suu­tah­taa. Sel­lai­nen het­ki koit­ti, kun kan­sa­ne­dus­ta­ja Päi­vi Rä­sä­nen ker­toi ho­mou­teen liit­ty­vis­tä eheyt­tä­mis­nä­ke­myk­sis­tään. Alf Rehn esit­ti, et­tä mo­ko­ma tyyp­pi pi­täi­si kar­kot­taa maas­ta hy­gie­ni­a­syis­tä.

– Il­ta­päi­vä­leh­den toi­mit­ta­ja soit­ti ja pyy­si fa­ce­book- kir­joi­tuk­ses­ta­ni kom­ment­tia. En­sin hu­vi­tuin: ei­kö Suo­mes­sa ole tär­ke­äm­piä uu­ti­sia kuin so­me­päi­vi­tyk­se­ni. Koen, et­tä mi­nul­la on oi­keus hen­ki­lö­koh­tai­seen ju­tus­te­luun so­mes­sa, jopa oi­keu­teen ja­kaa tyh­miä vit­se­jä. Sain pal­jon pa­lau­tet­ta tap­pouh­kauk­sia myö­ten.

Alf ker­too, et­tä hän pe­rus­te­li nä­ke­mys­tään jo­kai­sel­le ja vaa­ti va­paut­ta omaan mie­li­pi­tee­seen.

– Minä en ota edes tap­pouh­kauk­sia va­ka­vas­ti. Saan palk­kaa sii­tä, et­tä otan tur­paa­ni. Raja tuli vas­taan sii­nä, kun tyt­tä­rel­le­ni soi­tet­tiin ja hän koki sen uh­kaa­va­na. Sil­loin otin yh­teyt­tä soit­ta­jaan ja tar­jo­sin heti mat­sia sa­lil­la. Mi­nul­le voi sa­noa mitä vain, mut­ta ei lap­sil­le­ni.

Mis­tä haa­vei­lee ih­mi­nen, jol­la on ase­maa, kun­ni­aa ja mai­net­ta? Mitä hän pel­kää?

– Haa­vei­len, et­tä seu­raa­va kir­ja­ni myy pa­rem­min kuin Har­ry Pot­ter ja suo mah­dol­li­suu­den va­pau­teen tut­kia. Suu­rin pel­ko­ni on Bre­xit, kos­ka asun osit­tain Lon­toos­sa. Kate sa­noi, et­tei hän ha­lua lap­sia ei­kä us­ko avi­o­liit­toon. Nyt kun Bre­xit to­del­lis­tuu, hän tu­hi­si vi­hai­se­na, et­tä hä­nen on nai­ta­va mi­nut, jos The­re­sa May ei lo­pe­ta se­koi­lu­aan. Hän jou­tui­si nai­mi­siin kans­sa­ni, Alf nau­raa on­nel­li­se­na.

Lue jut­tu ko­ko­nai­suu­des­saan Oma Ai­ka -leh­des­tä 2/2019.

Lue Myös