Laulaja Anna Hanski: ”Kriisit ovat opettaneet eniten”

Henkilöt

Laulaja Anna Hanski: ”Kriisit ovat opettaneet eniten”

Laulaja Anna Hanski nauttii nyt uuden musiikin tekemisestä ja arvokkaasta ajasta lapsenlapsensa kanssa. ”Läheiseni ovat opettaneet minulle itsestäni eniten. Kriisien kautta peiliin katsominen on tuonut elämään uudenlaista vapautta.”

JULKAISTU 3.5.2021 | TEKSTI Anu Virnes-Karjalainen | KUVAT Mika Pollari

Laulaja Anna Hanskin, 50, kotona Helsingin Jätkäsaaressa huomio kiinnittyy ensimmäisenä tauluihin. Niitä on kaikkialla; tauluryhmiksi sommiteltuna seinillä ja hyllyjen päällä. Osa on lapsuuden kodin peruja, osa uusia hankintoja ja lahjoja ystäviltä.

”Tee, sohvatyynyt ja taulut ovat heikkouteni”, Anna Hanski sanoo.

Värikylläisen ja kodikkaan asunnon tunnelma on juuri sellainen kuin musiikkialan tekijöiden talossa sen kuvittelisikin olevan: taiteellinen. Taulujen lisäksi keskiössä on piano ja sen vieressä koteloissaan ukulele ja viulu.

”Muutin tähän heti kun Jallukka-talo 2017 valmistui. Parasta täällä asumisessa on yhteisöllisyys.”

Yhteisöllisyys näkyi muusikoiden asuttamassa talossa ennen korona-aikaa lukuisina asukkaiden järjestäminä tapahtumina ja korona-aikana toinen toistensa tukemisena. Liki kaikilta asukkailta katosivat työt parissa päivässä.

”Kun viime maaliskuussa lauloimme Pave Maijasen Pidä huolta -kappaleen talon asukkaiden yhteislauluna parvekkeilta, tunnelma oli käsinkosketeltava”, Anna Hanski muistelee liikuttuneena.

Peiliin katsomisen paikka

Yhdessä tekemisen ja toisista huolehtimisen mallin Anna Hanski on saanut lapsuudenkodistaan. Anna on toiseksi vanhin neljästä sisaruksesta ja perheenjäsenten välit ovat aina olleet läheiset. Lapsena kuljettiin porukalla muusikkoisän keikoilla ja vietettiin kesiä maalla. Yhdessä on viime vuosiin asti pidetty yllä sunnuntailounasperinnettä ja tehty musiikkia yhdessä.

”Ihan viime aikoina olen huomannut, että nuoremmat sisarukseni ovat haastaneet yhteisiä tapojamme ja vetäytyneet joistakin perinteistä. Itse kyllä pitäisin kynsin hampain kiinni kaikesta yhteisestä tekemisestä”, Anna naurahtaa.

Vaikka lapsuusmuistot ovat onnellisia, vain 52-vuotiaana kuolleen Seppo isän alkoholismi jätti jälkensä. Alkoholistiperheessä kasvaneille tyypilliseen tapaan Annastakin tuli hyvä aistimaan tunnetiloja ja olemaan jatkuvasti valppaana. Omaa käytöstään hän joutui tarkastelemaan rehellisesti muutama vuosi sitten.

”Kriisi läheisen ihmisen kanssa pakotti minut katsomaan peiliin. Tajusin olevani kontrolloiva, vaikka kuvittelin vain haluavani muiden parasta. Oman käytökseni ymmärtämiseen sain paljon apua ja tukea alkoholistien aikuisten lasten ryhmästä”, Anna kiittää.

Anna Hanski on kriisistä kiitollinen, vaikka se sillä hetkellä tuntuikin tuskalliselta.

”Ilman kriisiä en olisi ymmärtänyt oman käytökseni vaikutusta. Pidin itseäni niin hyvänä.”

”Oman käytökseni ymmärtämiseen sain apua alkoholistien aikuisten lasten ryhmästä.”

Vauvahaave kariutui

Elämän tärkeät asiat ovat kirkastuneet kriisien lisäksi onnenhetkissä. Suurimpia ilontuojia on kohta kolmevuotias tyttärenpoika Kasperi.

”Kaikki, mitä isovanhemmuudesta sanotaan, on laimeaa”, Anna sanoo.

Lapsenlapsen syntymän jälkeen hetkessä elämisen merkitys on kirkastunut. Monet asiat koetaan ensimmäistä kertaa. Se tekee niistä erityisen merkityksellisiä.

”Pari päivää sitten olimme Kasperin kanssa ensimmäistä kertaa luistelemassa lähijäällä. Ehkä hän jopa muistaa sen hetken vielä myöhemminkin.”

Annasta tuli isoäiti 47-vuotiaana. Vain pari vuotta aiemmin hän oli toivonut omaa lasta avopuolisonsa Aku Nyyssösen kanssa. Se, ettei toive toteutunut, ei enää sureta.

”Kun tyttäreni Nenna ilmoitti raskaudestaan, tajusin, että näin sen kuuluikin mennä. En kaipaa enää uudestaan äidiksi. Minulla on kaksi ihanaa tytärtä, joiden kanssa olemme tosi läheisiä.”

Työtä sydänverellä

Kun Annan ja silloisen puolison Leri Leskisen esikoinen syntyi, hän oli 23-vuotias. Takana oli useita vuosia muun muassa Kotiviini- ja Jos et sä soita -laulujen tuomaa suursuosiota ja keikkailua.

”Menin lapsuudesta suoraan aikuisuuteen, kun aloitin musiikkialalla 16-vuotiaana. Äitiys kaiken keskellä oli kuitenkin luontevaa. Olin halunnut äidiksi niin kauan kuin muistan.”

Äitiyden myötä uran merkitys pieneni, mutta uran hiipumiseen vaikutti myös siirtyminen uuden levy-yhtiön leipiin Helsinkiin.

”Kadotin oman musiikillisen tyylini, eivätkä levyt myyneet. Muutaman hiljaisen vuoden jälkeen oma tyyli alkoi taas löytyä, bändit jäivät pois ja mukaan tuli myös musiikkiteatteritöitä.”

Vuonna 1999 Annan esittämä Salatut elämät -ohjelman tunnuskappale vauhditti uraa. Samana vuonna syntyi toinen tytär Alina.

”Musiikkialalle pyrkivän Alinan kanssa juuri pohdittiin, mitä alalla voi ja kannattaa tavoitella. Minusta tärkeintä musiikissa on ihmisten kohtaaminen. Työtä on tehtävä sydänverellä, ei menestys edellä”, Anna pohtii.

Musiikki on vietävä sinne, missä ihmiset ovat ja antaa heidän löytää heidän löytää siitä omaa elämää puhuttelevat ajatukset.

”Esityspaikallakaan ei ole niin väliä. Kunhan ihmiset vain kuulevat musiikkia.”

Kahvilasuunnitelmia kesäksi

Nyt työn alla on 14 vuoden tauon jälkeen levy. Laulaminen tuntuu hyvälle.

”Pian ulostuleva ensimmäinen biisi kertoo vanhasta pariskunnasta, jolla on takanaan pitkä yhteinen historia ja he kuolevatkin yhdessä. Se on täydellinen vastaisku tälle tempoilevalle ajalle, jota elämme.”

Syksyllä 50 vuotta täyttänyt Anna kokee, että hänen oma ajatuksensa parisuhteesta on muuttunut iän myötä. Enää hän ei ajattele, että yhden ihmisen tulisi täyttää kaikkien elämän osa-alueiden tarpeet. Tuntuu tärkeälle saada olla sellainen kuin on ja toteuttaa itseään monella tavalla.

”En koe kokemiani eroja suurina kriiseinä. Elämä on mennyt niin kuin se on mennyt. Nyt tuntuu hyvälle olla tilanteessa, jossa saan olla oma itseni ja toteuttaa itseäni monella tapaa.”

Anna ja rumpalina työskentelevä Aku ovat olleet yhdessä kymmenen vuotta. Tärkeä yhteinen paikka on mökki Leppävirralla Pohjois-Savossa. Mökiltä löytyy monenlaisia soittimia, ja vieraiden kanssa musisoidaan usein yhdessä.

”Olen myös avaamassa ystävien kanssa kesäkahvilaa mökin lähelle Konnuksen kanavalle Konnus-tuvalle ensi kesänä. Minun vastuullani on järjestää kahvilan yhteyteen erilaisia tapahtumia ja ohjelmaa.”

Hankala koronavuosi

Kesän ohjelmassa on myös esiintyminen Hämeenlinnan kesäteatterissa Elämältä kaiken sain -näytelmässä.

”Kaikki riippuu tietysti koronasta. Näytelmän piti saada ensi-iltansa jo kesällä 2020. Toivottavasti nyt pääsemme esiintymään.”

Korona koetteli Annaa jo vuosi sitten kovalla kädellä. Hän sairastui ensimmäisten joukossa ja kärsi monenlaisista oireista, joita kaikkia ei vielä silloin edes osattu yhdistää koronaan.

”Se oli todella pelottavaa. En pystynyt nukkumaan pitkään aikaan pimeässä ja sain paniikkihäiriön kaltaisia oireita tukehtumisentunteineen ja kuolemanpelkoineen.”

Hankalimpina hetkinä Anna haki uskoa itsekirjoittamastaan lapusta ”Sinä näet, sinä kuulet, sinä selviät”. Anna kertoi tuntemuksistaan avoimesti Facebookissa. Päivitystä siteerattiin muun muassa A-studiossa, ja kun keväämmällä avattiin kriisipuhelimia ja muita tukipalveluja sairastuneille, Anna tunsi helpotusta.

”Toivottavasti kukaan ei joudu sairastamaan henkisesti yksin ja peloissaan. Taudin vaikutuksia mielenterveyteen on onneksi nyt alettu paremmin ymmärtää.”

Oppia kohtaamisista

Anna korostaa oman vastuun ottamista ja oman osuuden tekemistä myös vaikeina aikoina. Pahankin keskellä on itse tehtävä se, mitä tehtävissä on.

”Enkä tarkoita vain konkreettista tekemistä, vaan ajatusmallien muuttamista ja sen pohtimista, mitä kaikesta voi oppia.”

Hän kokee oppineensa omien kokemustensa lisäksi myös toisten kokemuksista. Se, miten joku toinen on selvinnyt ylitsepääsemättömiltä tuntuvista asioista elämässä eteenpäin, tuo oivalluksia myös muille.

”Rakastan kohtaamisia toisten ihmisten kanssa ja sitä, mitä voimme toisiltamme oppia.”

Lue myös: Yrittäjä Lola Odusoga: ”Enää en yritä sopeutua joukkoon”

Tilaa Oma Aika -lehti tarjoushintaan (7 kk vain 39€) tästä