Andalusia – historiaa, tapaksia ja arabialaista tunnelmaa

EurooppaMatkat

Andalusia – historiaa, tapaksia ja arabialaista tunnelmaa

Oma Aika arkisto | TEKSTI Oma Aika

Andalusia – historiaa, tapaksia ja arabialaista tunnelmaa

Espanjan eteläisissä osissa voi maistella vuosikerta- sherryjä, kylpeä hammamissa ja ihailla islamilaisen arkkitehtuurin kruunaamia kaupunkeja.

Teksti MIra Jalomies Kuvat Peppe Mancuso

Aurinko on laskemassa, ja málagalaiset ovat kerääntyneet vanhaan kaupunkiin. Vanhukset kulkevat käsikynkkää kävelykaduilla, nuoriso poikkeilee vaateliikkeestä toiseen, ja pikkulapset sinkoilevat sinne tänne leikkien hippaa. Joka toinen vastaantulija lipoo jäätelöä.

Päiväsaikaan Málagassa vetoavat hienot puistot ja keskustan viereltä alkavat ranta-alueet, mutta täällä on sittenkin mukavinta illan tullen. Turistibussit ovat kaikonneet. Kierros kaupungissa syntyneen Pablo Picasson nimikkomuseossa tuntuu luksukselta sulkemisajan kynnyksellä. 1500-luvulta juontuvan palatsin saleissa on hipihiljaista.

Kujille on laskeutunut tunnelmallinen hämärä. Läheisellä kukkulalla lymyävät historialliset linnakkeet, jotka iltavalaistuksessa vaikuttavat todellisuutta uljaammilta.

Aukion laidalla katumuusikko tapailee kitarallaan flamencoa. Vaikka esityksessä on puutteensa, se sopii hetkeen. Elävä musiikki, flamenco eritoten, kuuluu Andalusiaan.

Koristeellinen Alhambra

Málaga on mainio johdanto eteläisen Espanjan tunnelmiin. Tällä matkalla se toimii myös porttinani peremmälle Andalusiaan – aluksi kohti sisämaata ja Sierra Nevadan vuoriston kupeessa olevaa Granadaa.

Granada näyttää huikealta, kun katselen sitä maisemapaikalta San Nicolásin kirkon edustalta, vanhan kaupungin yltä. Alapuolella levittyy valkoisten talojen ja oranssien kattojen mosaiikki. Edempänä kohoaa vehreä kalliokukkula, jonka päällä kiemurtavat Alhambran punertavat muurit. Taustalla siintävät lumiset vuorenharjat.

Olen tullut kaupunkiin monen muun matkailijan tavoin juuri Alhambran houkuttelemana. Massiivisesta palatsi- ja linnoituskompleksista johdettiin maurien hallitsemaa Granadan kaupunkivaltiota 1200–1400-luvuilla, ja nykyään se on Espanjan suosituimpia ja komeimpia nähtävyyksiä.

Muurien sisältä löydän pienoismaailman eri aikoina tehtyine taloineen, palatseineen, linnakkeineen ja muine rakennelmineen. Puistikoita ja puutarhoja koristavat muotoon leikatut pensaat, valkoisten kukkien parfymoimat appelsiinipuut ja hiljakseen pulputtavat suihkulähteet. Sulttaanien kesäpalatsin edustalla tuoksuvat kilpaa sypressit ja ruusut.

Alueen hienoimmat koristukset piilottelevat hienostuneessa Nasridin palatsissa, maurikuninkaiden kodissa, jonka huoneet on taiteiltu lattiasta kattoon. Seiniä peittävät valkoiset, pitsimäiset stukko-ornamentit ja värikkäiden kaakeleiden geometriset kuviot. Puukatot on viimeistelty pikkutarkoilla koristeleikkauksilla.

Minttua ja kardemummaa

Granadassa ihastun myös Albaicíniin, kukkulan rinteelle rakennettuun asuinalueeseen. Siellä on rauhallista, vaikka ydinkeskustaan on vain pieni kävelymatka. Ylös ja alas viettävillä mukulakivikujilla ei juuri kulje autoja eikä paljon ihmisiäkään.

Talot ovat pieniä ja vitivalkoisia, monet juontuvat 500 vuoden takaa. Aluetta pidetään Euroopan parhaiten säilyneenä vanhana arabialaistyylisenä kaupunginosana.

Eräältä kujalta läheltä jokea löydän kutsuvan teetuvan Teteria de la Bañuelon. Pienet huoneet on somistettu arabialaishenkisesti keramiikkakaakeleilla, peileillä, koristeellisilla lampuilla ja värikkäillä tyynyillä. Tee haudutetaan pienessä, hopeanvärisessä kannussa ja tarjoillaan kuvioidusta lasista. Se maistuu mintulta, kardemummalta ja jasmiinilta.

Muinaisista arabiasukkaista muistuttavat myös joen varrella sijaitsevan, tuhatluvulla tehdyn kylpylän El Bañuelon, hyvin säilyneet rauniot. Pylväät kannattelevat huoneita, joissa ennen peseydyttiin, rentouduttiin ja rupateltiin. Valonlähteenä ovat auringonsäteet, jotka siivilöityvät kupolikattojen tähden muotoisista rei’istä.

Hammamin lämmössä

Andalusiassa ja muuallakin Espanjassa toimi keskiajalla lukuisia El Bañuelon kaltaisia pieniä, intiimejä kylpylöitä, mutta maurien kukistuttua ne suljettiin. Viime vuosina perinnettä on elvytetty. On avattu uusia hammameita, joiden tyyli ja ilmapiiri on kopioitu vuosisatojen takaa.

Sellaiseen poikkean pari päivää myöhemmin Jerez de la Fronteran kaupungissa. Hammam Andalusi Baños Árabes on avattu vanhaan rauniotaloon katedraalin lähettyville kymmenisen vuotta sitten.

Sisällä tuoksuu itämaisilta suitsukkeilta ja kiviseinillä lepattavat kynttilöiden liekit. Pylväiden ja holvikaarten koristamissa allashuoneissa on vain pari muuta kylpijää. Hekin puhuvat kuiskien, jotta hiljaisuus ei särkyisi.

Pulikoin lämmin- ja kuumavesialtaissa ja nautiskelen hieronnasta, mutta kylmävesialtaan jätän sikseen. Vilvoittelen mieluummin oleskeluhuoneessa ja maistelen makeaa jääteetä.

Sherryjä Jerezissä

Varsinainen syy tulolleni Jereziin on sherry. Se on yksi Espanjan kolmesta sherrynvalmistuskaupungista. Siellä toimii ainakin parikymmentä tämän väkevöidyn viinin valmistajaa.

Poikkean Bodegas Tradicióniin. Se on erikoistunut vanhoihin, vähintään 20–30 vuotta ikääntyviin sherryihin.

Perheyrityksellä ei ole omia viljelmiä, vaan juoma tuodaan puolivalmiina kellareihin, joissa kypsytys jatkuu. Toiminta on tarkoituksella pienimuotoista, jotta työvaiheet, kuten pullotus, vahasinettien sulatus ja etikettien numerointi, sujuvat ilman koneita.

Opastettuja kierroksia pidetään vain pienille ryhmille tai yksittäisille matkailijoille. Maistiaisiksi tarjotaan aina laatuviinejä.

”Näin hyviä sherryjä ei yleensä saa maistella missään”, oppaanani toimiva Ulrika Eisenbeutl kehaisee.

Todisteeksi saan lasiini mahongin väristä, 45 vuotta vanhaa olorosoa, joka on kuivaa ja hyvin voimakasaromista.

Bodegassa on, yllättävää kyllä, myös taidetta. Kellarin vieressä olevan museon kokoelmiin kuuluu muun muassa El Grecon ja Francis Goyan töitä sekä nuoren Picasson keramiikkaa.

Vanha Cádiz on kuin saari

Andalusian-kierrokseni päättyy meren äärelle Cádiziin. Aallot paiskautuvat rantakiviin, ja tuuli heittää kasvoille suolapärskeitä, kun kävelen vanhan kaupungin reunaa pitkin. Rantakadun vierellä nököttävät pastellinväriset talot. Niiden takaa kurkistelee katedraali aamuauringossa kimaltelevine keltaisine kupoleineen.

Cádizia väitetään Euroopan vanhimmaksi yhtäjaksoisesti asutuksi kaupungiksi. Sen muinainen keskusta – nykyinen vanha kaupunki – sijaitsee Atlanttiin työntyvällä kannaksella, miltei saarella.

Koko alueen näkee muutamalla silmäyksellä yläilmoista Torre Taviran näköalaterassilta. Vanhan kaupungin korkeimmalla kohdalla sijaitseva torni on Cádizin virallinen tähystyspaikka.

Ennen vanhaan kaiteen yli tähyiltiin mereltä saapuvia vihollisia. Nyt voi katsella kattoterasseille, joilla kissat kiskottelevat auringossa ja naiset ripustavat pyykkejä aamutakeissaan. Tai voi bongailla kirkkoja, joita on ainakin parikymmentä, sekä torneja, joita näkyy pitkälti toista sataa.

Tapasbaarin herkkuja

Atlantti tuoksuu vanhassa Cádizissa kaikkialla: kujilla, puistoissa ja pienellä hiekkarannalla, jossa paikalliset oleilevat silloinkin, kun vesi on turhan kylmää uimiseen. Tosin monesti tuoksu tulee jostakin kala- ja äyriäisravintolasta tai tapasbaarista. Niissä friteerataan meren saaliita.

Cádizilaiset jos ketkä näyttävät osaavan elämän nautiskelun taidon. Viikonloppujen ja kesäiltojen suosikkiajanvietettä on ulkosalla syöminen ja tapaskuppilasta toiseen vaeltelu. Ruokapaikkoja on joka nurkalla.

La Viñan kaupunginosassa, muinaisessa kalastajien korttelissa, hakeudun Casa Mantecaan. 1950-luvulla avattu pikkutaverna on perinteistäkin perinteikkäämpi, ahdas ja heikosti valaistu. Hyllyjä koristavat säilykepurkit, seiniä haalistuneet lehtileikkeet sekä kuvat härkätaisteluista ja uskonnollisista kulkueista.

Meteli on melkoinen. Vanhanaikaisen musiikkilaitteen suoltama flamenco hädin tuskin kuuluu puheensorinan ylitse.

Pyydän viiniä ja hiukopalaa: juusto- ja kinkkusiivuja. Ne tarjotaan pienelle paperinpalalle lätkäistyinä.

Kuppilan rento meininki huvittaa ja viehättää. Ilmapiiri on kuin naapuruston kotibileissä, välitön ja hilpeä. Sellainen tunnelma jää myös päällimmäisenä mieleen Cádizista ja koko Andalusiasta.

Granadan maisemapaikoilta voi katsella vanhaa kaupunkia ja Alhambraa.Sunnuntaisin cádizilaiset vaeltelevat ruokapaikasta toiseen. Ulkona voi syödä miltei vuoden ympäri.Granadassa ja muuallakin Andalusiassa on useita viihtyisiä, arabialaisvaikutteisia teetupiaMaurien ajoilta juontuva hammam-perinne on elvytetty.Cádizissa on leppoisa, merellinen tunnelma sekä kaunista ajan patinaa. Katedraali näkyy kaikkialle vanhaankaupunkiin.Vanhan Cádizin Tavira-tornin huipulta saa katsella kirkontorneja ja kattoterasseja.Muurit suojaavat Cádizin vanhoja kortteleita Atlantin tyrskyiltä.